Reenilöitä

Hallitreenit Ojangossa takana ja suupielet treenien jälkeenkin mukavasti ylöspäin. Tänään teemana oli takapäänkäyttö ja sen mukaisesti jumpattiin Kinkunkin ahteria maitohapoille. Kingi ei ole mikään takapään hevijuuseri, joten meille nämä käännös-peruutus-askelyhdistelmät ovat erityisen mieluisia. Tuli sellaiset tanssiaskelkuviot harjoiteltua, että niitä aion hyödyntää jatkossakin. Ja kyllähän tuo Kinkku osaa peruuttaa, kun sen vain siltä vaatii. Kappas. Miten me aina lopulta päädytään samaan asiaan - vaatimiseen.

Häiriötäkin harjoiteltiin koiran ollessa perusasennossa ohjaajaan katsoen. Tämä oli siis tavoitetila. Viimeistään siinä vaiheessa kun kouluttaja heitteli kymmenen sentin päästä nakinpaloja Kingin eteen - katosi Kinkulta korvat ja todellakin treenattiin häiriötä. Meni niin totaalisen käsille, että tosikompi ohjaaja olis voinut ottaa hyvinkin itseensä. Onhan tuo perusasento ollut meidän ensimmäisiä ns. varmoja tottisliikkeitä jo vuosia sitten. Useiden toistojen myötä alkoi koirallekin avautumaan, että sen on tarkoitus oikeasti jättää se nakkityyppi huomiotta. Ja että mammaltakin sai nakkeja. Syötäväksi asti. Unohdin tosin tarkistaa, minkä tehtaan nakkeja meidän eteen viljeltiin, koska ne näytti kiinnostavan rahtusen enemmän. Näin. Joskus on otettava harppaus taaksepäin, jotta pääsee hitusen eteen. Jatkossa tätä lisää kiitos.

Vielä olisi yhdet yhteistreenit tämän vuoden puolella. Jos tämän vuoden paketoisin yhteen sanaan, se sana olisi käänteentekevä. 

Millaiselta sitten näyttää ensi vuoden treenikalenteri?

Tammikuussa startataan koirakerhomme uudella tottiskurssilla. Outoa kun treenimatkoihin ei mene enää tuntitolkulla aikaa. Ehdinköhän mä vartin ajomatkalla edes orientoitua treenitaajuudelle ;) Ojangon hallitreenit jatkuu helmikuussa. Molemmat koulutukset on ohjattuja. Josko sitten myöhemmin keväällä viimeinkin sinne bh-kokeeseen. Syksyisen kokeen jouduin perumaan Kingin sairastelun vuoksi. Mitenhän sitä kestää toistamiseen sen piinaavan jännityksen, jota elämä on ilmoittautumisesta lähtien? Saa taas kynnet kyytiä. Kesällä luvassa jälkikurssia ja viikottaiset yhteistreenit. Ensi kesänä panostetaankin nimenomaan nenätyöskentelyyn. Tottista siinä sivussa.

Näillä eväillä vuoden loppua ja lisääntyvää päivänvaloa kohden!

Löysin rantein

Meillä ei joululla stressata. Vieraiden sijaan vieraillaan sukulaisissa aattona ja pyhäpäivinä, joten päästään tänä jouluna nauttimaan härskisti muiden joulutunnelmista. Kotona joulutunnelman tuo kynttilät, joulusauna ja ulkotulet. Jouluruuista en koskaan ole niin välittänyt. Ellei suklaata lasketa.

Joulun parhautta on se, että kaikki hiljenee muutamaksi päiväksi. Tämän jatkuvan kiireen, stressin ja tietotulvan virtakytkin kääntyy hetkeksi off-asentoon ja kaikilla on lupa hengähtää ja vaan olla.
Läheisten parissa. Ja vaikkei kaikkia rakkaita pääse tapaamaan niin ajatukset on heidän luona.

Käytiin Kingin kanssa vielä tänään häiriköimässä metsäneläinten joulurauhaa. 

Mulla on pitkään ollut mielessä eräs syrjäinen mettätie, jonka ympäristöä olen halunnut käydä tutkimassa paremmin. Jätettiin auto tienvarteen ja suunnistettiin ilman parempaa tietoa mettään. Ja mitkä ihanat maastot meille aukenikaan! Se hyvä tässä lumettomuudessa on, että voi vielä huoletta kartoittaa uusia ulkoilumaastoja. Jos nyt jotain positiivista yritettävä löytää.

Myrsky oli huolella kaatanut puita. Osa rungoista muistutti hassusti yhteen kasaan nivottuja sikareita.

Ei tartte vesipulloa kanniskella mukana näillä pidemmilläkään päiväretkillä. Maasto tarjoaa ilmaset.

Hakkuualueella (toki löydettiin sellainenkin) oli hienoinen lumipeite. 

Kingi yritti ottaa siitä sen ilon irti, mitä oli otettavissa. Köyhäksi jäi saalis. Taisi enemmän vain kismittää.

Asiayhteydestä irrotettuna tää kuva voisi näyttää ihan joltain muulta. 

Keppirakkautta. Sitähän se vaan on.

Ja kuten näkyy. Niin on.

Huomenna meillä olis tottistreenit hallilla, joten pitänee yrittää ryhdistäytyä aamulla. Kauheesti on treenattu sitten viime treenien... Kyllä mä olen Kingiä metässä ja pihalla luokseni huudellut. Menisikö luoksetulon treenaamisen piikkiin? Keppejä ja käpyjäkin ollaan heitelty ja noudettu. Luovuttamistyylit on tosin olleet, no, luovia.

Ihana, petollinen laiskuus. Huomenna uudet hyvät lupaukset treenien päätteeksi.

Kuvakollaasi messuilta

 Perjantain sijaan pääsin messuille sunnuntaina.
Paljon huonommin ennakkovalmistautuneena tosin. Perjantaita varten olin huolellisesti listannut, mitä rotuja missäkin kehässä ja milloin haluaisin nähdä. Listalla oli mm. siperianhusky, alaskanmalamuutti, borderterrieri, sakemanni (of course), jämtlanninpystykorva, sileäkarvainen noutaja, eurasier, griffonit, chihuahua ja staffi... Sunnuntaille en enää jaksanut nähdä samaa vaivaa, joten saaliskin näiden koirien osalta kehässä oli puhdas nolla. Osaltaan asiaan vaikutti sekin, että olin paikalla vasta iltapäivästä.
Sen sijaan keskityin seuraamaan tunnelmia kehän laidalla linssin läpi ja tekemään ostoksia. 

Suhteellisen hyvin pysyin sentään ostoslistassani.

Messukeskus oli uusinut ilmettään sitten viime kerran ja alakertaan on tullut lisää ravintoloita. Itseasiassa ensifiilis sisään astuessa oli kuin olisin tullut kauppakeskukseen. Koiria täynnä olevaan toki.

Mutta pidin kohentuneesta ilmeestä hyvinkin paljon. Muutoinkin on yleisestä siistiydestä annettava iso plussa. Vahinkoja sattui yhdelle jos toisellekin koiruudelle, mutta paikalla oli riittävästi siistivää henkilökuntaa, joka näytti olevan hyvin tilanteen tasalla.

 Löytyi taas osastoja laidasta laitaan koiratuotteineen ja -palveluineen. Hmm. Niin koiraihminen kuin olenkin niin tuohon koirankarvatuotteiden kohderyhmään en kyllä kuulu. Kaiken näköiset blingbling-osastot vetivät hyvin porukkaa.Väen tungos oli kaiken kaikkiaan aika massava ja joillekin mielenkiintoisille osastoille ei vain hermot kestäneet jonottaa. Sitten oli joitain täpötäysiä osastoja, jonne oli vain tungettava itsensä mukaan - kuten D&C. Koska mun ostoslista pakotti.

Ihan huikea koirien "sukelluspuku". Mahtaisikohan pokka pitää jos pukisin Kinkun tällaiseen? Yläkulmassa olevalta osastolta ostin viime vuonna sakemanniprofiilisen metallivisiirin porttiimme. On kestänyt erinomaisesti vuodenaikojen ja myrskyjen läpi.

Nää on vaan niin <3

Bongasin sentään yhden jämtlanninpystykorvan! Olisin kyllä nähnyt niitä mielelläni useampiakin.
Upean näköinen koira. Mun makuun.

Mulle tuli jokin pakkomielle kuvata näitä seesteisiä ja nukkuvia koiria. Ehkä se johtuu siitä, etten voisi kuvitellakaan meidän kaveria tuonne ainakaan nukkumaan... ;D Ihanat jätit. 

Ruokalappu jäänyt kaulaan?

 "Näpit irti mun fledasta!!" Ei vaineskaan. Toi pieni valkoinen vain haukotteli :) Upea akita - näitäkin olisin voinut seurata vaikka kuinka pitkään. Missasin tämänkin kehän, mutta pääsin seuraamaan jonkun verryttelyjä... Mäyriksellä oli aika kunnioitusta herättävästi merkattu häkki. Jos mekin käytäs näyttelyissä niin leikkelisin tuollaiset häkkiin jo valmiiksi, kjehheh. Kunnon pro-meininki.

 Ollaan paljonkin heitelty miehen kanssa ajatuksia siitä, mikä olisi Se Rotu, jos se ei olisi sakemanni.
Mies on viehättynyt belgianpaimenkoirista. Ja joo, tuo toinen ei tod. ole belggari...

Mun silmää hivelee sileäkarvaiset noutajat.

Ja sitten kysymys: tiedätkö minkä rodun edustaja tämä yksilö on? 
Kooltaan oli sakemannin luokkaa ja saattoi olla joku pystykorva. Häpeäkseni on myönnettävä, että kysyin rotua mutta koska se ei ollut minulle entuudestaan tuttu niin perskules unohdin sen tietysti seuraavassa käänteessä.

No mitä messuilta jäi käteen? Ohessa osa saaliista, mukana jotain ilmaistuotteitakin. Lisäksi ostin uuden treeniliivin. Sellaisen joka mahtuu toppatakinkin päälle. Vanha liivi ilmeisesti kutistunut sateessa tai jotain. Kingille kanamakupaloja (oli tuossa yhdessä kuvassa niitä) ja Nutrolin öljyä.

..ja tuon tassukuvioisen karva-alusen lisäksi ostin autonhäkkiin solukumialusen. Pari vuotta sitten ostettiin sellainen viimeksi ja se tuntui eristävän erityisen hyvin kylmää. Vanha meni edellisen häkin mukana, joten uusi tuli tarpeeseen. 

Ja sitten tuo karvapallo - se röhkii. Kinkku meni ihan sekaisin onnesta. Pallon piti olla joululahja, mutta en malttanut odottaa.

* * * * *

Jälleen uusia lukijoita - mukava saada teidät seuraan! :)

Pellolla palloilua

Oi ihana joulukuu. 

Kuten kuvista näkyy: lyhytaikainen oli ilomme lumisesta talvimaisemasta. 

Viimeisten päivien aikana lumet suli pois kokonaan. No, kunhan lämpötila pysyy pakkasella ja säästytään kurakeleiltä niin tämä kelpaa meille paremman puutteessa. Perjantaina mun piti pyörähtää Hgissä messuilla, mutta myrsky sekoitti aikataulut niin että päiväohjelma vaihtuikin tuuliseen ulkoiluun Kingin kanssa. Mettään ei kuitenkaan uskaltauduttu vaan juostiin pelloilla. Kingi juoksi.

Tuo mainio keksintö - geelipallo. 

Kolme vuotta multa meni aikaa löytää sellainen lelu, jota Kingi ei sylkäise suustaan heti tilaisuuden tullen vaan innostuu vetoleikkeihin. Olihan meillä Crocksit, mutta ne ei olleet kovin käytännölliset (yritäpä piilottaa kainaloon) tai uskottavat treeneissä (Millä te palkkaatte koiraa: pallo, pallo, patukka, makupala... Ai teillä on Crocksit?). Viime kesänä kaverin suosituksesta ostin kokeiluun sitten tällaisen. Ja pian toisenkin. Nykyään meillä ei enää ole ongelmana pito vaan irrotukset ;)

Viilaten ja treenaten

Kahden kuukauden tauon jälkeen - millaisissa fiiliksissä treeneihin? Olin olevinaan varautunut kaikkeen... Mutten kuitenkaan lopulta siihen, että Kingi meni hyvin - piru vie. Hajonnut geelipallo kertonee jotain koiran motivaation tasosta ;)

Ollaan syksyn aikana treenattu ohjatusti hallilla. Kingin sairastelusta ja leikkauksesta tuli oma taukonsa treeneihin. Tänään (siis tiistaina) meillä oli poikkeuksellisesti ulkotreenit. Kohti Helsinkiä ajaessa menetin muutaman hermokimpaleen huonoa keliä pelkäävien kuskien taiturointiin. (mikä sinne tielle vetää jos taidot ei riitä...) Mutta perillä tuttujen naamojen myötä fiilis oli aikalailla loistava treenien alkaessa. Paikalla oli neljä koirakkoa. Kingi vaikutti oikein innokkaalta, vaikka keskittyminen välillä herpaantui toisen koirakon seurantaan.  Tällaisen tauon jälkeen se nyt oli meiltä kuitenkin hyvä veto kokonaisuudessaan. 

Aika mukavasti olin unohtanut treenikamoja kotiin (kiitos tulevan varustepostauksen....) ja pientä innovointia joutui harrastamaan. Jotkut liikkeet, joissa aiemmin on ollut enemmänkin hiottavaa meni tällä kertaa aivan putkeen. Pitäsköhän meidän taukoilla enemmän? Ei, syynä lienee se, että ulkona saatiin kunnon pitkät luoksetulo- sekä eteenmenomatkat ja tuo koirahan rakastaa juosta. Hallilla joudutaan yleensä tyytymään tilarajoitteisesti lyhyempiin matkoihin ja se näkyy niin vauhdissa kuin loppuasennoissa.

Yleensä kirjaan treenin jälkeen ylös muutaman pääasian ja kokonaisfiiliksen.

Tällaiselta se näytti tällä kertaa:

Hyvä treeni - parempi mieli.

* * * * *

Tervetuloa seuraan Aiwaza & Akuzio!

Lumista koiraa

Yön aikana oli satanut meillekin lunta lisää.
Lähdettiin aamusta pitkästä aikaa koko porukalla ulkoilemaan. Isäntäkin oli vapaalla.
Siitäkös Kingi oli liekeissä. No, ehkä vähän emäntäkin.

"elämän tarkoitus on nauttia siitä"
Kingi

Yllättävää perheenlisäystä

Tässä blogissa on jo esiteltykin pihapiirissämme lintujen ruokaa rohmuava Topi. 

Syksyn aikana ilmeni, ettei Topi suinkaan yksin popsi lentävien eväitä. Kerran Topia kuvatessani, hämmästyin kun toinen orava tyhjensi samaan aikaan toista ruokapaikkaa.
Paljastui, että niitä olikin siis kaksi.

Ylhäällä olevat kuvat otettu samaan aikaan eri puista. 

Selkeästi tämä toinen orava oli uros, sen verran ronski se oli. Tokikaan ei Topia enää lähdetty uudelleen nimeämään. Näinpä tämä uusi kurre sai nimekseen Mikko.

Mikko näyttää aina siltä (on tullut törmättyä Mikkoon useamminkin) kuin sillä olisi ihan hirmuinen kankkunen. Tiedättehän - sellainen jatkuva huuhkaja-ilme päälle. Se on äärimmäisen äksy (no, ymmärrettävää tuossa olotilassa) ja ilmaisee tuon huitomalla häntää puolelta toiselle tiuhaan tahtiin. Se myös helposti ääneen kertoo mielipiteensä mm. kun koiran päästää pihalle se hetken ensin haastaa ja "tsäkättää" koiralle oksalta, ennen kuin poistuu sydämistyneenä oksien suojaan. Mikon erottaa Topista sen apinamaisesta naamataulusta, ei siis mikään sydäntenmurskaaja. Sillä on iso vaalea turpa ja tumma täplä nenän päällä. Mikko on myös samaa painoluokkaa meidän kissan kanssa, joka painii hevisarjassa. 

Topi taituroi toisella ruokintapaikalla vanhaan tapaan. 

Elämään kuuluu yllättävät muksahdukset puusta maahan, kun ahneus vie voiton ja käpäliä ei jää kiinnipitämiseen. Topi on niin... Topi. Mikon nähtyäni, on paikallaan mainita että Topi on myös hyvin kaunis orava.

Tänä aamuna bongasin ikkunan alla olevalta ruokintapaikalta pienen oravan poikasen - vain kämmenen kokoisen rääpäleen. Samaan aikaan kauemmaisella ruokintapaikalla mässäili kaksi isompaa oravaa. Meillä onkin sitten nykyään ei kaksi, vaan kolme oravaa! Hyvin oli rääpäle jo perehdytetty ruokintapaikan tavoille, tosin tämä pienokainen lounasti vain maassa ja oli hyvin hyvin säikky vielä.

Kampauksen (korvien) perusteella isäntä nimesi rääpäleen Klamydian Vesku Jokisen mukaan.

Hmm. Missäköhän vaiheessa mun pitäisi alkaa puhumaan oravien ruokinnasta eikä lintujen? ;D

Ja tosiaan, meille jokainen orava on ilo ♥

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa!
Ihanan erilaiset juhlat Tampere-talolla ja koskettava konsertti.

* * * * *

...ja kiva saada sinut lukijaksi mukaan Laura! 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Paluu arkeen

 

Uulalaa...

Kingin sairasloma on virallisesti ohi. Ainakin lääkärin määräämien lepopäivien osalta.

Eilen (ti) käytiin jo vähän ottamassa maistiaisia vapaudesta pelloilla. Postauksen kuvat on kylläkin tältä päivältä (ke) pihalta. Kappas, kellonaika huomioiden lisäsin päivät sulkeisiin, sitä kun yökukkuu niin saa päivät ihan sekaisin.

 Kaiken kaikkiaan tämä kaksi viikkoinen meni kotona paremmin kuin uskalsin toivoa. Paranemisen takapakki oli tokikin hermoja raastavaa. Odotin kuitenkin, että Kingin energiamäärällä sitä mukaa kuin vointi kohenee käy päivät sisällä hankalaksi ja hihnalenkit riittämättömäksi. Mutta, Kingi olikin sairaspäivät todella upeasti. Mitä nyt muutama sukka heitti henkensä ja uusi pyykkikori lähti tilaukseen... Kissakaan ei ihan säästynyt haukuilta. Pääsi kuitenkin sukkia helpommalla.

Tänään tehtiin päivä pihalla risusavottahommia ja hyvin Kingi pysyi tahdissa mukana. 

Onhan se vähän liiankin innokas apuri, mutta onneksi meillä on pihalla salainen ase (Pyöreä Punainen), jolla saa sen ajatukset välillä harhateille.

En tosiaan moottorisahan tai kirveen kanssa heilunut

 vaan meillä on tuollainen jo vuosikaudet maatuneena ollut risukasa, jota raivasin pois. Ne, joilla on sakemanni tietää kuinka helppoa on raahata puunkarahkoja koira apuna... Hallelujah. No, onneksi ei ole niin vakavaa hommaa. Olisi tavoitteena purkaa tuo kasa vielä lumien alta. Keväällä en sinne sormiani työnnä kaiken maailman matelijoiden ja ampiaispesien pelossa. Maalla asuminen ei todellakaan ole siedättänyt mua ihan kaikkeen. Tai ainakin siihen menee vähintään toiset seitsemän vuotta.

Tuossa yhdessä kuvassa näkyykin, miten ihanaa kiviaitaa risukasan alta alkaa paljastua.

Saas nähdä ehditäänkö me Kingin kanssa urakka loppuun ennen viikonlopuksi luvattua lumimyräkkää.

Vähän uskallan epäillä. Selkä yrittää laittaa ranttaliksi.

Illalla joen toisella puolen käynnistyi metsäkoneet.
Parhaillaankin siellä valonheittimien loisteessa kaatuu puuta toisen jälkeen vaikka on jo keskiyö.
Voih. Saa nähdä millaiselta meidän jokimaisemat ensi kesänä näyttää... 

Joki on jo osin ohuen jääkerroksen peitossa.

Kingi ui/kahlaili viime kesänä paljon itsenäisestä joessa pihalla ollessaan ja vähän sydän sykkyrällä nyt pelkään, että jos se tästä syystä lähtee talven aikana jäille omin nokkinensa. Aiempina talvina se ei tätä ole hoksannut. Joessa kun on sulia kohtia keskitalvellakin.

Ensi viikolla olisi ensimmäiset tottistreenit viikkokausiin. 

Siitä voikin tulla mielenkiintoista. Pitänee pakata pitkää pinnaa ja extramäärä huumoria treenikassiin. 

Tai no, jos vain extramäärä nakkeja. Meillä on nykyään aikamoinen syöppö kotona. Se on hyvä. Varoitteluista huolimatta olen kylläkin hieman hämmentynyt - ei kai se leikkaus näin nopeasti ruokahaluun voi vaikuttaa?

Mutta. Tästä se arki alkaa taas pikkuhiljaa suttaantumaan. 

* * * * *

Uusia lukijoita :) Johanna ja nnopa Luuhulluista. Morjens!