Mitä luukun alta paljastuu?

Kaksikymmentäneljä asiaa Kinkusta, joita et ehkä olisi halunnutkaan tietää.

Joulukuussa paljastan perinteisen Joulukalenterin mukaisessa järjestyksessä Kinkusta asioita, jotka ei vielä koskaan ole tulleet esille tässä blogissa. Noh, pidätän ehkä pienen oikeuden pieneen dementiaan...

Joulukalenteriin pääset nimen mukaiselta välilehdeltä blogin bannerin alapuolelta tai tästä.

Ei muuta kuin jännittävää Joulun odotusta lukijat rakkaat!

Hitunen lunta - ja toivoa?

Meillekin tuli vihdoin vähän valkeaa maan suojaksi.
Olen niin talvi-ihminen, että jo tämä määrä sai minut ekstaasiin. Koska blogi on viime postauksien johdosta täyttynyt aikasta ikävillä kuvilla ja tulkinnanvaraisella videotaiteella - oli aika laittaa järkkäri olalle ja koira hihnan päähän. Uutta kuvamateriaalia hankkimaan.

Edelleen joudutaan molemmat olemaan hihnan orjina.
Se ei oikein ole kummankaan meistä juttu.

Osui mitä kaunein päiväkin kohdille.
Auringonsäteiden leikki lumihiutaleilla sai koko metsän hohtamaan miljoonin timantein.
Mikä tarunomainen näky!

Kingin vointi on vähän parempaan suuntaan.
Se on oma energinen itsensä, nukkuu jalat hytkyen ja näky hännänkin alla on hieman parempi.
Uskaltaisinko jo toivoa, että tämä alkaisi taittua paremman puolelle...

Aurinko laskee metsän taa ja lupailee kaunista taivaanrantaa.

Eihän se olisi Kinkku, jos se ei edes yrittäisi...
Keppijuoksut jää meiltä kuitenkin vielä joksikin aikaa.

Mikä näissä lahonneissa ja romahtaneissa ladoissa viehättää?

Aina ne on ikuistettava kun kohdille sattuu.

Ja tulihan se sieltä! Hetken taivas oli upean punainen.

"Nyt kun on lämmitelty niin lähetäänks me oikeelle lenkille?"
Vajaa viikko vielä hihnalenkkejä. Jaksaajaksaa...

Illalla sattui kotona harvinainen juttu. Kingi porhalsi huoneeseen ruokakuppi suussa! Ruokakuppi nuoltiin pohjia myöten ja lopuksi Kingi teki vielä sen kanssa kunniakierroksen meidän edessä. Siis meidän nirsoilija. Noh, tokkopa tuo leikkaus vielä tuohon ruokahaluun vaikuttaa vaan lienee enempi se syynä, että ruoka on maittanut viikonloppuna tosi huonosti. Lääkkeet teki Kingin ilmeisesti huonovointiseksi.
Nyt ei ole lääkityksiä enää päällä ja liekö siitä tämä ruokailottelu. Sekös passaa :)

* * * * 

Blogilla on uusi lukija, wiiwi_89, mukava kun liityit joukkoon!

-Katjamaarit-

Videotoimintoa testaillen

Tekniikan ihmelapsi täällä terve!

Olen yrittänyt lisätä tänne videoakuvaa järkkäristä - saan ilmoituksen virheestä. Ei onnistu. Latasin aineiston Youtube-tililleni ja pelkkä lataus sinne vei 58 min - hah! Sitten kuvasin puhelimella ja vaikka kuvan laatu oli ainakin esikatselussa järkyttävän rakeinen niin kokeilenpa nyt kuitenkin miltä tämä täällä näyttää. Tästä aineistosta blogi ei ainakaan herjaa mitään... Eli tämä on testi.

Jos jollakulla on vinkkiä, miten tänne saadaan toimivaa videota ja millä härpäkkeellä, missä muodossa niin saa valaista asiasta.

Videolla sairaslomalainen näyttelee olevansa muka kiinnostunut luusta.

Ja jos tää julkasun jälkeen näyttää ihan järkyltä niin pidätän oikeuden poistaa koko postauksen.

Tai sitten pidän sen täällä ihan vain omaksi kiusakseni. Ärsyttää olla näin käsi jossain tai pitäisikö sanoa - tässäkin :p

-Katjamaarit-

Takapakkia toipumisessa

"Joillakin on vain huonompi tuuri ja nestettä alkaa kertyä pusseihin..." Niimpä. Täähän oli niin odotettavissa. Jos lauseessa yleisestikään on sanat "joillakin/toisilla" ja "huono tuuri" niin mun karma kyllä höristelee samantien korviaan ja laittaa kunnon satsin tilaukseen.

Eilen illalla haavaa putsatessani huomasin kauhukseni, että tyhjät kivespussit oli täyttyneet ja toinen roikkui tästä painosta huomattavan alhaalla. Onneksi ne ei kuitenkaan olleet pingottuneet kuten varoiteltiin vaan taikinamaiset (kuten lekuri tänään totesi). Tottakai tämä havainto tehdään eläinlääkärin sulkemisajan jälkeen sillä seurauksella, että ikenet valkoisena valvoin läpi yön. Taisi siinä tirahtaa pari kyyneltäkin. Turhauttavaa ja niin väärin Kinkkua kohtaan, se kun on ollut todella hieno ja kärsivällinen potilas.

Haava-alue tiistaina heti leikkauksen jäleen.

Kivespussit turvonneina ja punaisina torstai-iltana. Itse haava-alue on siisti.

Aamulla soitin lekurille ja käytiin pyörähtämässä paikan päällä hakemassa uusi lääkeresepti. Huomaavaisesti ottivat meidät vastaan ja tsekattavaksi huoneeseen, vaikkei mitään aikoja varattukaan. Leikannut lääkäri pyörähti tutkimassa Kinkun. Vaikka pussit on todella kipeät niin koira antoi hyvin kuuliaisesti niitä tunnustella. Tällaisina hetkinä mun sydän on pakahtua ylpeydestä. Lääkärin mukaan joillekin kuulemma tosiaan kertyy nestettä helpommin kuin toisille. Nyt aamuin illoin lämmintä suihkutusta 5-10 minuuttia kerrallaan ja useita 10-15min rauhallisia kävely"lenkkejä". Toimenpiteillä yritetään saada nesteet liikkeelle. Rauhallinen kävely voi olla aika haastavaa. Järvenpäässä kävin lekurin jälkeen korttelin ympäri ja se oli yhtä rauhallista kuin olis taivaalle singahtanutta ohjusta valjastanut. Kuinka kerrot koirallesi, että se on kipeä!? No, piti sitten kävelyttää käskyn alla.

Koska Kinkku on eilisillasta saakka ollut kipeämmän oloinen ja vaikka sillä on tälläkin hetkellä tulehduskipulääkkeet päällä niin saatiin vielä kunnon tajunnan täräyttävät kipulääkkeet viikonlopun yli. Tramalia, kolmiolääkettä, reseptikin jouduttiin jättämään apteekkiin. Entuudestaan tuttu lääke Unon loppuajoilta...

Se on selvä, että Kinkku on viikonlopun yli pöllyssä (ja ajokyvytön). Mutta ennenkaikkea kivuton.
Jospa tää parantuminen lähtis nyt paremmin pelittämään. Tää oli just se osuus leikkausta, leikkauksesta toipuminen, joka mua jännitti alun alkaenkin eniten.

Pahoittelen kuvia herkkäsieluisimpien osalta (lukeudun itse tähän sakkiin), mutta jos nuo kuvat joskus voi antaa osviittaa jollekulle toiselle asian kanssa painivalle niin katsoin aiheelliseksi julkaista ne.

Parempaa viikonloppua teille muille karvakuonojen kera. Ja blogiin on näköjään tullut kaksi uutta lukijaa, ihanaa - tervetuloa seuraan, vaikka vähän häntä alamaissa täällä nyt mennäänkin.

-Katjamaarit-

Leikkaus ohi onnistuneesti

Kingin ilme tänä aamuna

Leikkaus meni hyvin! ♥

Kivespussit saatiin pitää, mutta lääkäri oli kuronut niitä pienemmäksi, jottei ne roiku niin alhaalla. No, jäipähän tuomareille jotain kourittavaa...

Kaiken kaikkiaan operaatio kesti kaksi tuntia. Toimenpide tehtiin yleisanestesiassa. Opioidikipulääke varmisti sen, että Kingi oli mukavassa pikku pöhnässä koko illan - en tiedä näkikö se hoitajan lupaamia pieniä vihreitä ukkoja, mutta mitenkään erityisen kivuliaalta se ei vaikuttanut. Ja se oli suuri helpotus.

Tänään ollaan käyty ihan vaan pikku remmipyörähdykset ulkona, pissattu ja kakattu, eli siltä osin voin huokaista. Ruokakin on maistunut pienissä annoksissa. Kotiuttava hoitaja sanoi, että koira on kolmantena päivänä jo sen oloinen kuin se ei leikkauksessa olisi käynytkään. Meillä Kingi oli jo tänään sitä mieltä, että voitais lähteä lenkille - kanteli kaulapantaansa ja villasukkia mun syliin. Eniten mua on ihmetyttänyt miten vaivatta se kävelee. Eilen illalla se tahtoi muutaman metrin välein istua, mutta tänään kävely on sujunut normaalisti. Viisi päivää pitäisi nyt mennä ihan vain pisulenkeillä ulkona. Maanantaista eteenpäin 14. sairaspäivään saakka voidaan tehdä normaaleja kävelylenkkejä hihnassa. Ei kuitenkaan treenilöitä tai muuta vauhdikasta menoa. Siitäpä tuleekin sitten mielenkiintoista. Kongot on täytetty pakastimeen, mutta otetaan kiitollisna vastaan vinkkejä koiran aktivoimisesta sisätiloissa. Pitänee käydä hankkimassa jonkinlainen koirien älypeli, jota voidaan yhdessä ihmetellä aikamme kuluksi.

Niin. Voidaan vaikka vaihtaa se uusi hieno puhallettava kauluri älypeliin! Kerkesinhän mä koiran kanssa autoon, kun se jo ensi yrittämällä pääsi kuonolla haarojen väliin. Onneksi Kingillä oli metallinen kuonokoppa, joten aie jäi turhaksi yritykseksi. Mutta tuo kauluri on siis varmaan ihan kätevä, öh, niskatuki?

Isoimmaksi ongelmaksi meillä sairaslomalla varmasti muodostuukin tuo muovikauluri. Kingi ei päivälläkään nukkunut se päällä yhtään, istuu vaan ja läähättää. Yritän olla huomioimatta sitä millään tapaa. Tänään olen ruuan jälkeen antanut sen olla ilman kauluria, kun olen pystynyt seuraamaan mitä se tekee. Se on kuitenkin tällöin ollut niin väsynyt, että on vain nukkunut. Öisin ja suurin osa ajasta sillä kuitenkin on kauluri päällä. En ota riskejä, että se pääsisi nuolemaan haavaa ja se tulehtuisi. Ikävää, että kelit on mitä on. Leikkausaikaa varattaessa luulin, että nyt olisi jo maa jäässä... Ollaan pyritty ulkoilemaan nurmikolla, jottei kuraa pääsisi haavaan. Haavanhoitoa on päivittäin vesisuihkulla ja Betadine-liuoksella. Tikkejä ei ole poistettavaksi eikä erillistä kontrolliakaan, ellei tule erityistä syytä.

Nyt on sitten tulehduskipulääkkeet sekä vielä antibioottikuurin jatko päällä. Antibioottia jatkettiin, koska verivirtsaisuus ei loppunut ed. kuurin aikana.

Monilla keskustelupalstoilla tiedusteltiin kastraatioleikkauksen hintaa, joten voinen sen tässä tuoreesta kokemuksesta jakaa. Tapiolan vakuutushan korvasi meillä leikkauksesta osan, koska kyseessä oli sairauden hoito. Kastraatioleikkaus oli yhteensä lääkkeineen 303,50€, siitä Tapiola korvasi 227,60€ ja meille jäi maksettavaksi mukavasti vain 75€ ja sentit päälle. Ei voi kuin taas todeta, miten ilahduttavan hyvin tämä vakuutus pelaa. Kun paikan päällä lekurissa saa vielä suorakorvauksen, ei tartte niiden papereiden kanssa itse pelailla. Vaikkakin on todettava, että tänä vuonna Tapiola lyhensi korvauskellonaikoja päivisin, mikä on ollut pieni miinus jos olet asioinut iltaisin eläinlääkärissä (suorakorvauspalvelu taitaa olla tällä hetkellä viiteen auki).

No, tulipahan Tapiolan suitsutusta. Mutta harvoin voi vakuutusyhtiötä jostain kiitellä, niin menköön...

Nyt vaan sormet ja pikkuvarpaat ristissä toivotaan, että paraneminen sujuu ongelmitta, leikkaus auttaa Kingin vaivoihin ja me päästään nauttimaan tervettä koiranelämää & piiiitkästä aikaa treenaamaan <3 Niin, ja Kingi painoi 36,1kg. Poika on siis muutaman satagrammaa lihonut marraskuun alusta uusilla papanoilla! Jeeee! (tai sit se ei vaan käynyt aamukakilla ;) Hoitaja varoitteli meitä, että nyt kastraation jälkeen pitää olla tarkka ruuan suhteen, koska ylipainoa kertyy herkästi ja ruokahalu paranee. Ihan hirrrrrveetä! Sekin päivä voi siis koittaa, kun voivottelen täällä Kinkun ylipainosta..? Hah!

-Katjamaarit-

Huomiseen valmistautuen

Tänään ollaan oltu ihan hissun kissun. Rauhallinen hihnalenkki ja aurinkokylpy. Kingi alkoi taas eilen illalla tiputtamaan verta lattialle ja on ollut nyt päivälläkin hiljasen oloinen. Epätavallisen rauhallinen. Sellainen se yleensä on kun sen ei ole hyvä olla. Yöpisut on jo kolmena iltana kastelleet sen nukkumapaikan. Viimeisin antibioottikuuri loppui aamulla. Lääkekuurin aikanakin se on tiputtanut verta aika ajoin.

Huomista leikkausta varten ostettiin Mustista&Mirristä ProCollar, puhallettava kauluri. Alustavien tietojen mukaan sitä pitäisi pitää kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Mun käy niin koiraa sääliksi. Ehkä tuo pehmyt kauluri on kuitenkin mukavampi päällä kuin se muovihirvitys. Halauksia ei ole tänään säästelty.
Niin no, säästelläänkö niistä koskaan.

Kingi menee huomenna kastraatioleikkaukseen.
Perusleikkausoperaatio, mutta kyllähän se aina koiran nukuttaminen ja leikkaus ainakin mun sydämen saa muljahtelemaan epämiellyttävästi. Olen lukenut erilaisista toipumistarinoista, toivon vain että meillä menee kaikki hyvin. Loppujen lopuksi tämä jatkossa helpottaa Kingin vointia kun saadaan koko syksyn vaivannut eturauhastulehduskierre katkaistua. Tällä kertaa eturauhanen oli niin reilusti suurentunut, että eläinlääkäri suositteli leikkaushoitoa.

Pitäkäähän peukkuja Kinkulle.

-Katjamaarit-

Käytöstä kulumaton koirankoppi

Bemaryn toiveesta kerron mun viime kevään (ja kesän) Pikkuprojektista: koirankopin hankinnasta. 

Meillä on reilun 200 neliön kokoinen koiratarha, jossa Kingi viettää aikaa vaihtelevasti. Lähinnä säiden mukaan se on siellä muutaman tunnin päivässä, eikä edes päivittäin. Meillähän on koko tontti aidattu, joten hieman tuo tarha jäänyt siitä syystä virkaa vaille - koiralla kun on koko piha-alue käytössä ja mieluummin pidetään sitä vapaana pihalla. Tarhassa se tahtoo istua vain yhdessä ja samassa paikkaa tuijottaen hypnotisoituna meidän olohuoneen ikkunaa. Eikähän mun syrän sitä kestä...

No. Ajatus oli nyt sellainen, että alettaisiin pitämään koiruutta tarhassa työpäivän tunnit. Olisihan sillä ulkona mielenkiintoisempaa seurata vaikkapa naapureiden piharallia kuin makoilla sisällä. Tämä vaati sitten lakisääteisestikin, mutta lähinnä nyt koiransuojaa ajatellen kopin tarhaan.

Mikäs siinä, helppo nakki.

Seurasin muutaman kuukauden ajan kiihkeästi erilaisia huutokauppasivustoja netissä ja vankeinhoitolaitosten myynti-ilmoituksia. Googletin koirankoppien must-ominaisuuksia ja niiden pohjalta laadin oman Listani. Aina oli kopissa jokin asia, joka ei täyttänyt mun vaatimatonta toivelistaani. Lopulta käsistään taitavan tuttavan tutun kautta laitettiin koppi mittatilaukseen, toimitin Listan ja piirustukset. Tämän jälkeen henkilöstä ei yllättäen kuulunutkaan mitään...

Lista

Rakenne:

- tasakatto (koira pääsee katolle makaamaan)

- katettu, leveä terassi (optio)

- eteinen sekä makuutila

- tarpeeksi kookas, kokoa lasten leikkimökki

- elementeistä tehty (mahtuu tarhan ovesta)

Mittoja:

- koko sellainen, että koira mahtuu seisomaan ja istumaan sisällä

- kulkuaukko sakemannille 700 x 400 mm (korkeus x leveys)

- makuutilan lattiapinta-ala min. 1200 x 1000 mm + eteinen 900 x 1000 mm.

- Sisäkorkeus min. 1200 mm

- Terassin syvyys ainakin 700 mm

Huomioitavaa:

- katon tulee olla avattava malli (helpottaa pudistusta)

- huopakate katolla (kiva tassuille)

- lämmitysjärjestelmä mahdollinen

- kaksinkertainen ikkuna

- ovi nurkassa, vähentää vetoa

- oviaukossa sekä väliseinän kulkuaukossa tulee olla kynnys, joka vähentää lattiatason vetoa

Kului taas muutama kuukausi kunnes eräänä päivänä ihana-ihana mieheni bongasi aikalailla kaikki Listan kohdat täyttävän kopin Huuto.netistä. Vieläpä samalta paikkakunnalta. Tehtiin siitä sitten voittohuuto ja paikan päällä selvisi, että se on nimenomaan tehty sakemannille ja akitalle, mutta vain akita on siellä todistettavasti pyörähtänyt sisällä. Lähestulkoon käyttämätön siis. Todella huolellisesti ja laadukkaista materiaaleista itsetehty. Ainoastaan kopin väri oli väärä, mutta maalillahan näistä selvitään.

Viiden raavaan miehen voimalla saatiin koppi kannettua auton lavalta tarhaan. Pienellä tarhan oviaukon muokkauksella ja muutamalla voimasanalla, mutta ennakoitua vähemmällä raa'alla voimankäytöllä se mahtui kokonaisena sisään.

Kingin oma yksiö. Enemmän se tuntui kyllä kiinnostavan mammaa kuin uutta asukkia.

Mies nikkaroi tikapuut katolle (kivi oli liian huomaamaton vihje) sekä terassin.

Sitten edessä oli enää se maalaushomma. Mikäs siinä, helppo nakki.

Just. Siis koko mun kesäloman ajan mä nyhväsin tämän maalausprojektin kanssa. Ystävien maalausprojekteja seuranneena, mulla oli mielikuva hauskasta ja mieltä rauhoittavasta parin päivän projektista. Nauttisin samalla kesän rusketuskiintiön täyteen ja ehkä muutaman sipukan... Linnut laulais, aurinko paistais ja sitä tyytyväistä tunnetta kun näkisin omien kätteni jäljen. Ostin erilaisia pikkupensseleitäkin kuviomaalausta varten, mitä ihanuuksia koppiin maalaisinkaan.

Ja voihan...!

Päiväsaikaan ulkona oli ziljoona verenhimoista paarmaa, ei untakaan siitä että olisin ottanut brunaa topissa ja shortseissa. Kun sitten 30 asteen helteessä paksuissa ja pitkissä suojavaatteissa tein lämpöhalvauskuolemaa, siirtyi maalaushommat ilta-aikaan. Iltaisin tein taas hyönteismyrkkykuolemaa, koska mikään määrä Offia ei tuntunut riittävän itikoille. Iltamaalaamisessa on se jännitystekijä, että joka aamu illan maalausjälki näytti auringon valossa hieman epätasaiselta. Energiajuomaa kului tölkki tölkin perään kun aina "sen vihonviimeisen" kerroksen jälkeen aloitettiin homma taas alusta. Punaista pohjaväriä ei ollut helppo peittää edes tummalla maalilla. Jossain vaiheessa sekosin laskuista, mutta neljä-viisi maalikerrosta siihen taisi mennä per sivu.

En edes mene siihen, kun taiteilin maalaten nuo valkoiset puitteet. Niin ja se koristemaalaus...

Maalasin Kingin kuratassunjäljistä jäljet tikapuille. Piste.

Kaiken kaikkiaan olen kylläkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikkei työprosessi ihan täyttänytkään odotuksia.

Maalikustannukset mukavasti nosti kopin hintaa (koppi 320e).
Mutta tulihan valmista ja työnjälki kestää tarkemmankin syynäyksen.

Maisemat kopin katolta suoraan joelle.

Elokuussa Kingi oli kahtena työpäivänä tarhasssa. Molempina alkoi aamu aurinkoisen jälkeen sataa kaatamalla. Mies kävi kesken työpäivän heittämässä uitetun koiran sisälle. Kummallakaan kerralla kopin sisältä ei löytynyt käytön jälkiä. Kertaakaan Kingi ei ole mennyt sisälle omaehtoisesti.

Mutta tulipahan hankittua. Tekee se ainakin tarhasta idyllisen näköisen.

Ja Kingin opettaminen kopin käyttöön lienee ihan helppo nakki.

- Katjamaarit -

Röllimetsästä risukoksi

Uno Röllimetsässä lokakuussa 2009.

Meidän seudulla on viime vuosina kaadettu yhä kiihtyvään tahtiin laajoja mettäalueita. Valitettavasti meidänkään ulkoilumaastot ei ole säästyneet hakkuilta ja metsäkoneiden myllerrykseltä. Yksi suosikkimetsistämme ajettiin alas viime keväänä. Se oli isoine vanhoine kuusineen ja kelopuineen kuin lumottu satumetsä. Pehmeä sammalalusta täynnä puolukan ja mustikan varpuja. Muutama pieni soinen lampi, joiden päällä syysaamuisin leijui salaperäinen usvakerros. Nimesin tuon metsän aikoinaan Röllimetsäksi. Se oli Ricon ja Unon lempimaasto, kaikkine ihanine muistoineen minulle niin tärkeä että Unon poismenon jälkeen harkitsin jopa sen tuhkien levittämistä sinne... Luulin tosiaan kaikki nämä vuodet, että metsä on luonnonsuojelualuetta tai vastaavaa, koska se oli niin koskemattomaksi jätetty - ja sen vuoksi juuri niin täydellinen. Harmillisesti olin väärässä. 

Pehmeä sammalmatto.

Usvan peittämä lampi.

Nykyään näkymä lammelle näyttää tältä.

Niin kurjalta kuin se välillä tuntuukin, käyn edelleen kerran viikossa koneiden mylläämässä maastossa Kingin kanssa ulkoilemassa. Vaikkei maisemat enää silmää hivele, niin maastopohja tällaisenaan toimii hyvänä harjoitteena koiralle askelluksen, kropan ja takapään hallinnan kannalta.

Isot upeat puut ovat muuttuneet pystyyn kuolleiksi mustekaloiksi.

Kingille (ja allekirjoittaneelle) maasto tarjoaa jos minkälaista ylitettävää ja alitettavaa estettä.

Välillä pääsee oikaisemaan isorenkaisten koneiden renkaanjälkiä pitkin.

Tännehän voisi hukata sakemannin maastoväreissä.

Vielä ennen koneita, täällä bongasi hämmästyttävän usein hirviä. Nyt en ole nähnyt ainuttakaan.
Kovasti Kingi kyllä jotain vainusi. Bensaa? ;)

Röllimetsässä oli useita tällaisia uskomattoman kokoisia linnunpönttöjä, liekö pöllöille tarkoitettuja?
Nyt ne lojuvat maassa hylättyinä muistoina.

Kingistä tämä on mitä mukavin maasto ulkoilla.

Niin muuttui Röllimetsä risumaastoksi. Uusi satumetsä on vielä hakusessa.
Jospa meillä olisi joku päivä ihan oma sellainen. Siitä unelmoidessa...

- Katjamaarit -

Poseerausta

Koska blogitauolta palattuani ei Kingistä ole vielä nähty kuin muutama kamerakännykällä hätäpäissä huitaistu kuva, niin tässäpä nyt ihan kameralla koiraa kuvattuna. Kingi on nyt siis vajaat 4-v. On sille mun mielestä tullut jo asenteen lisäksi ulkonäköönkin vähän tuollaista aikuisen koiran jörökkimäisyyttä.

Kinkku alias Kingi alias Kreislauf Italo

Onko teillä muilla samanlaista ongelmaa koiran kuvaamisen suhteen eli aina kun zuumaat koiraa kameralla, alkaa koira itsestään poseeraamaan!? Helpottaahan se tietty mun hommaa kun ei liikkuvaa kohdetta tartte vangita, mutta olis välillä ihan kiva jos koira ei aina alkas tuijottamaan kameraan ja iskis persusta maahan kun kamerasta kuuluu "klik". Tässä saa nykyään hioa paparazzitaitoja, jotta pääsee kuvaamaan koiraa sen huomaamatta.

- Katjamaarit -

Pihavieraat

En ole tainnut täällä vielä avautuakaan mun eräästä lempipuuhasta eli lintujen talviruokinnasta. Kuukausi sitten aloitin tämän talven urakan ja nyt jo saa ihailla aika monikirjavaista vierasjoukkoa. Tänä syksynä ruokapaikalla oli ensimmäisinä viikkoina niin paljon linnuilla kränää, että päätin perustaa toisenkin ruokapaikan josko helpottais reviirikiistoja. Nyt päivittäisiä vieraita ovat talitiaiset, sinitiaiset, varpuset, tilhet, varikset, käpytikka - ja tietenkin meidän Topi! Vielä kun saisin houkuteltua paikalle punatulkkuja, niin olisin kokoelmaan hyvin tyytyväinen. Lintulaudan touhujen seuraaminen on vaan jotenkin niin rauhoittavaa. Siis silloin kun nuo ei revi toisiltaan siipisulkia. 

Tokikin meillä vierailee pihalla jo sellaiset lintuparvimäärät, että päivittäin mulla menee pelkästään auringonkukan siemeniä pari litraa. Topin suihin suuri osa... Mahan koosta päätellen. Talipallot kestää muutaman päivän isossa metallirenkaassa. Parhaiksi ruokintapöntöiksi olen todennut tällaiset helppotäyttöiset muovitelineet. Helppo laittaa litran kauhamitalla kattoa nostamalla täyteen eikä tartte ruuvailla ja kierrellä mitään ylimääräisiä pakkasessakaan. Lisäksi linnut ei pääse istumaan ja sotkemaan jätöksillään jyviä.

Nappasin iltapäivällä ruokapaikkojen vieraista muutaman kuvan. 

Hei! Mitäs toisella lintujen ruokapaikalla tapahtuu?! TOPI!!!

"Whaaaaat? Mua ei saa kuvata! Ai mitäkö teen? Vähän vaan venyttelen tässä."

"Siis maisemia olin ihailemassa vain. ...Ai mikä lintujen ruokapaikka?"

"Hei taliaivo! Pois mun lounaalta!!!"

"Niin, siis nukkumassa olin, pikku päivätirsuleilla ihan vaan."

"Vainiin! Miten niin et usko?"

"No kuule, tätä mieltä mä sun kamerasta ja sun mielipiteistä oon!"

"No hei, vitsivitsi! Kuule, musta tuntuu et noi lintuset tykkäis enemmän noista, noista ...manteleista!
Et viittisit sä, et sä viittis? Ihan vaan sivukorvalla tässä kuullu kun pikkulinnut on laulaneet."

Topi on niin iso persoona <3

-Katjamaarit -