13 maaliskuuta, 2012

Tutkimuksissa

Mistähän sitä taas aloittaisi (tyypillinen esimerkki; älä aloita ainakaan näin)... Kinkulla on jo jonkin aikaa ollut närästysvaivoja tai niihin luettavia vaivoja. Viime aikoina ne on vaivanneet sitä ihan ruuan antoajankohdasta riippumatta ja aamuöisin se heräilee nieleskelemään kuuluvasti/märehtimään. Reilun vuoden ikäisenähän siltä poistettiin nielurisat jatkuvien nielutulehdusten vuoksi ja mielestäni tuon jälkeen tuo näkyvä nieleminen alkoi pikkuhiljaa. En osaa kuvailla oiretta kuin sanalla nieleminen; kuuluva ja ulospäin havaittava nielaisu. Ja useita kertoja peräkkäin. Tuolloin nielurisaleikkauksen yhteydessä meille kerrottiin että usein nämä tulehdukset on sekundaarisiä (tai -däärisiä, ymmärrätte pointin kuitenkin) ja epäiltiin olisiko alkuperäinen ongelma se että sillä nousisi vatsahappoja nieluun. Asiaa ei sen kummemmin lähdetty eteenpäin tutkimaan.

No, nyt mentiin taas lekurille nielemisoireisen takia. Epäilin nimittäin että taustalla voisi olla nielutulehdus (se voi edelleen saada nielutulehduksen vaikkei sillä ole risoja). Tai niinhän mä luulin! Nimittäin toinen nielurisoista oli kasvanut takaisin. Kuulemma ihan normaalia, joskus kasvavat takaisin - nice to know tässä vaiheessa. Kertoisko joku miksi niitä sitten edes leikataan, perhana. Kinkulla oli nielussa ärtyneisyyttä ja takapuolessakin tulehdusta (nuolee peppua ja pöpöt tykkää liikkua paikasta seuraavaan) - ja saatiin sitten antibiootit ja myös vatsahappoja salpaavaa lääkitystä - kun taas epäiltiin että vatsahapot on näiden oireiden takana. Käytiin myös aika pitkä keskustelu raakaruokinnasta ja eliminaatiodieetistä. Meille ehdotettiin eliminaatiodieetiin aloittamista ensisijaisesti nappuloilla tottakai, kun se raakaravinnolla on kuulemma niin hankalaa. Kummallakaan, hoitajalla tai lekurilla, ei kuitenkaan ollut kokemusta raakaruokinnasta. Mutta en nyt tässä palaa tähän keskusteluun enempää - ollutta ja mennyttä. Lupasin pohtia asiaa. Kinkku alkoi heti seuraavana pvänä yrjötä kaiken ruuan ja vaikka sain ohjeet seurata antibiootin vaikutuksia ja tarvittaessa vaihtaa sen niin mielestäni nuo vatsahappolääkkeet aiheutti vaivat ja lopetin niiden antamisen kokeeksi. Samalla koira lopetti yrjöämisen. Myöhemmin viikko-pari tämän jälkeen kävin syventävällä raakaruokintaluennolla ja siellä minua valaistiin asiasta: jos koiran vatsahappojen toimintaa estetään/hillitään raakaruokinnassa jossa niillä on muutoinkin hommia enemmän, tietenkään ruoka ei sula ja oksennus on enemmän kuin odotettavaa. Kappas! Arvatkaapas välitinkö nämä terveiset myös tuonne lekurille.

No, takaisin alkuaiheeseen. Nieluoireet ei antibiootista huolimatta hellittäneet ja saatiin sitten passitus jatkotutkimuksiin YESille. Siellä Kinkku kävi viime vkolla vatsan ultrassa. Lisäksi otettiin liuta verikokeita ja toki tutkittiin nielua. Kyhmyisesti kasvaneesta nielurisasta otettiin näyte myös. Kaikki ok - myös tuo peppu. Taas epäily kohdistui vatsahappoihin - olisiko se sittenkin allerginen jollekin ruokavaliossa. Lopputulemana suositus aloittaa eliminaatiodieetti. Tällä kertaa kerrottiin avoimesti ettei parempaa tietoa raakaruokinnasta ja sen vuoksi suosittelivat erästä hyvin sulavaa nappulaa. Voisin tehdä sillä kahden kuukauden kokeilun, jos oireet rauhoittuvat niin jokin nyk. ruokavaliossa ei sovi Kinkulle. Sitten lisätä pikkuhiljaa lihavalikoimaa (oletuksella että jatkan raakaruualla) ja seurata oireita. Toinen vaihtoehto aloittaa eliminaatiodieetti raakaruualla. Supistaa nyk. viiden - kuuden elukan valikoima yhteen ja mennä tällä pari kuukautta. Ongelmana tässä se, että Kinkku on syönyt kaikkia elukoita ja ideaalitilannehan olisi, että koe tehtäisiin jollain mitä se ei ole syönyt. Pitäisi saada lihan lisäksi sisäelimiä, rasvaa ja luita myös. Lisäksi pitäisi teettää/tarkistuttaa eliminaatiodieetin ruokavalio Heidillä/Malinilla, koska haluan varmistaa että kaikki oleellinen olisi huomioitu. Tässä nyt vähän painiskelen. Aluksi olin ihan nou-nou emme palaa nappuloihin (mitä oireita vaihto nappuloihin sitten toisi tullessaan ja epäreilua tällä aikavälillä koiraa kohtaan, raakaruokintaa takana reilu puoli vuotta, hyppiä ruokintatavasta toiseen). Sitten taas välillä... Miten tuo selviää riisutulla raakaruualla monta kuukautta, saako kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ja ja ja ... mitä se söisi? Miljoona kysymystä nyt päässä. No, ensi vkolla Kinkku menee  vielä vatsalaukun ja ilmeisesti myös ohutsuolen tähystykseen. En ihan ymmärrä miksi se piti tässä välissä ultrata kun oletin sen menevän suoraan tähystykseen. Noita vatsahappoja tässä kun on nyt epäilty niin monet kerrat.

Kaiken lisäksi Kinkku sitten on nuollut punaiseksi vatsan ajellun alueen ihon ärtyessä geelistä, jota käytettiin ultrauksessa. Kuulemma se aiheuttaa joillekin ärtymystä ja on hyvä pestä pois. Tämän tiedon kuulin kotiutuksesta kaksi pvää, kun lähdin soittamaan takaisin päin mikä neuvoksi. Nyt meillä sitten ollaan päivät kotona vatipäinä. Ihan turhaan. Meillä on näissä kotiutuksissa ollut huono tuuri (tämänhän olisi voinut kertoa tuossa yhteydessä). Viime kerralla Ricolle oli jäänyt kanyyli jalkaan, joka sitten kotona piti poistaa itse.. Not a big deal, mutta mä meinasin pyörtyä pari kertaa ennen poistotoimenpidettä. Liikaa empatiaa.. ja mä joskus haaveilin eläinlääkärin ammatista ;)

Hirvittävän pitkä sepostus. Mut nyt on tullut ihan ajatuksenvirtaa ja mun pään sisällä myllertää sekavat ajatukset. Olen nyt tullut tässä vaiheessa siihen puolimatkan päätökseen, etten aloita eliminaatiodieettiä ennen kuin Kinkku käy tähystyksessä. Muutoinhan tilanne voi muuttua tässä matkalla ja alkuperäinen syy jää selvittämättä. Eli haluan tietää mitä siellä vatsassa/suolistossa tapahtuu nyt. Tällä ruualla.

Ja rasvaa (eläinrasvaa) ei sais antaa. Se ärsyttää sitä mahaa entisestään jos siellä jo nyt ongelmia. Sitä rasvan saamistahan tässä raakaruokinnassa painotetaan koko ajan. Ja just kun mä olen saanut sen lihomaankin  (painoi nyt 35kg, ed. kerralla vajaa 33kg). Enpä tiedä mitä tässä vielä kevään aikana joutuu tämän ruokinnan suhteen tekemään... Sillä toki edetään, mikä on koiralle paras vaihtoehto.

Ps. Niilolle ja Jalolle tiedoksi siihen vakuutuspostaukseen liittyen:  tämän kertaisten tutkimusten hinta vajaa 600 euroa, omavastuu reilu 130 euroa. Näissä summissa alkaa se vakuutus maksamaan itseään takaisin.


- Katjamaarit -

05 maaliskuuta, 2012

Pot-pot-pot-pot-potkurin sain...

Mä olen viimeksi alle 10-vuotiaana mennä viilettänyt posket punaisina potkurin kyydissä, kun mummin kanssa taitettiin talvisin sillä kyläkauppareissut Savon maalla. Mummi potki ja lykki, minä istuin kyydissä. En koskaan saanut kunnolla kokeilla vauhdin huumaa ohjaamalla itse, koska mummi pelkäsi että kaatuisin ja satuttaisin itseni. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin pääsin tänään testaamaan ensimmäistä kertaa potkukelkan vauhdin huumaa - omalla potkurilla Kinkun siivittämänä. Mummi oli oikeassa - aikasta hurjaa menoa!

Ei me tietenkään pitkää matkaa ensimmäistä kertaa menty vaan otettiin vain tuntumaa kelkkaan. Ihme kyllä liikkuvan potkurin jalakset ei aiheuttaneet sen kummempia puremis- tai jahtaamisrefleksejä vaan Kinkku oli heti juonessa kiinni. Alussa se juoksi potkukelkan vierellä mutta kun tajusi että sillä on mahdollisuus juosta myös edellä niin sinne se sitten jäi. Paikoittain mettätie oli jäinen ja vauhti kiihtyi kovastikin kun Kinkku sai hihnan kireälle. Jarruttelin toisella jalalla koko ajan sillä pelkäsin äkkipysähdystä ja kuinkas, senhän se sitten tekikin. Pysähtyi pissatauolle kesken kovimman vauhdin. Onneksi osasin jotain sellaista odottaakin ja ehdin hädissäni pysähtymään ajoissa.

Tässä nyt koeajon jälkeen miettinyt pääni puhki - opetanko sen jatkossa juoksemaan vierellä (turvallisempaa) vai edessä (hauskempaa ja rankempaa). Tekemäni pikagallupin perusteella Naamakirjassa -tulos oli selkeä "edessä". Eli nyt meillä on missio vielä ennen lumien kaikkoamista; opetella potkurilla pysähtymis- ja suuntakäskyt. Itse kuntotreenailu tällä välineellä jää sitten ensi talvelle. Tiesinkin olevani hankkeen osalta hieman myöhässä. Enkä olisi potkuriostosta ajoittanutkaan tähän aikaan ellei tämä oma kropan terveystila olisi sellainen että joudun aika nopeasti teiden sulaessa opettamaan tuolle Kinkulle myös pyörälenkkeilyn. Tai kickbiken... Katsotaan kumpaan noista ed. mainituista lopulta päädyn. Jos sinulla on vinkata suuntaan tai toiseen kokemuksen rintaäänin niin täällä ollaan korvana! Jompikumpi uusi hankinta on kuitenkin edessä. 

Potkuri toimii nyt hetken sijaisharjoitteluvälineenä. Ensi talvena meillä onkin sitten hurjaa menoa =) Olen aivan ihastunut tähän välineeseen - mikä ihana fiilis niinä hetkinä kun Kinkku muutamia metrejä pääsi vetämään. Ja miten täpinöissään sekin näytti koko touhusta olevan! Kerrankin sai vetää luvan kanssa - ja täysillä tottakai.


Varusteista ei ihan heti uskoisi, mikä on allekirjoittaneen inhokkiväri ;)

- Katjamaarit -

04 maaliskuuta, 2012

Mitä toiset edellä

Takana hyvä yritys jäille taas kerran. Kyseessä sama läheinen järvipaha kuin aiemminkin. Lauantaiaamun aurinko yllytti kokeilemaan onnea toistamiseen ja suuntasin Kinkun kanssa luottavaisin mielin kameralaukun kanssa matkaan. Tänään otettaisiin upeita kuvia! Näillä säillä siellä olisi varmasti tusinoittain pilkkijöiden jälkiä mitä seurata ja Kinkku saisi kirmailla mielin määrin. Rannasta bongasin harmikseni vain yhdet jäljet, jotka nekin näytti useamman pvän ikäisiltä ja oli osin lumen peitossa. Sen sijaan että olisin tehnyt muutoksia ulkoilusuunnitelmaamme päätin kuitenkin lähteä tallustelemaan jälkivanaa pitkin.

Jään päällä oli kova, ohut kerros lunta, joka antoi periksi joka askeleella. Tarvottuani muutaman kymmenen metriä tunsin tuttua kipua kropassa ja päätinkin aloittaa ulkoilun valokuvauksella. Kaivelin kameraa esiin, riisuin lakkia ja hanskoja, ihmettelin minne laittaisin arskat tieltä - ja sitä minne mun koira oli kadonnut... Kinkku oli jäänyt rantaan ja kaiveli mun jälkiä kummissaan. Näytti ihan siltä kuin se olis loiskinut veden kanssa..? Auringon häikäistessä zoomasin tilannetta lähemmin kameralla ja näkymä sai mut nielaisemaan kerran jos parikin. Äiiii-tiiiiii....!?

"Hieman epäilyttää nyt tää meininki. Mut mene sä edellä niin mä (ehkä) tulen perässä..."

Vettä jäällä! Hirmuisesti vettä! Kun sitten vielä katsahdin alaspäin ja huomasin seuraavaa....

"Mun kengät hukkuu!"

...Niin eipä siinä enää kauheasti jääty tilannetta ihmettelemään vaan terve järki otti vallan (iiiiiik - älä hengitä, vedä vatsa sisään ja juokse rantaan niin helevetin nopeasti ja kevyesti). Ja niin tämä yritys päättyi vielä nolommin kuin edellinen. Sitä mä en ymmärrä et miten tuota vettä ei tullut heti vastaan kun astuin askeleen, vaan sitä alkoi nousta todella paljon vasta hetken päästä. Nilkkoja myöten vedessä loikin rantaan takasin. Rannalta kuvasin vielä meidän jälkiä jotka oli kaikki vettä tulvillaan. Ei näytä kauheen houkuttelevalta.




Mä lupaan, että tää oli nyt tän talven viimeinen yritys jäille. Mä en enää lähde ihmettelemään tahi jopa selvittämään miksei tuolla ketään liiku. Vähän matkaa rannasta meitä vastaan tuli hiihtäjä, joka kyseli oltiinko tultu järven yli. Esittelin sille meidän vetisiä jälkiä ja se totesi yhtälailla, että tekeekin vähän pidemmän lenkin maitse kiertämällä. Kinkun kanssa kehiteltiin suunnitelma b ja lähdettiinkin mettätielenkille, mutta kameralaukkua en jaksanut sinne raahata mukana joten kuvasato jäi näihin "upeisiin" kuviin.

-Katjamaarit-

01 maaliskuuta, 2012

Ei ny vaan ehri!

Kinkku: ""...räkä poskella huusin et kyttä on natsisika,
porvareille persettä näytin ja notkuin lumihangilla yöt..."
..istua koneella nimittäin! Laiminlyön teitä hyvät lukijat, mutta uskon että teillä kaikilla sykkii syrän karvakuonoille siinä määrin, että ymmärrätte priorisointijärjestyksen. Karvaiset ensin. Eli hiljaisuus ei ole merkki siitä, ettei mitään tapahtuisi - päinvastoin! Viereinen kuva eiliseltä.. Kinkku nauttii lumesta ehkä jopa mua enemmän.

Otan tällä hetkellä menetettyä aikaa kiinni poikien kanssa ja työpäivien jälkeen illat menee tiiviisti ulkona hankia nuohoten. Lopulta yömyöhään kotona ei kone enää houkuttele (muistattehan Sen sohvan ;)

Tämä viikko on tosin ollut  extrakauhea, sillä meillä oli  hammasviikko! Sekä minä että Rico jouduttiin hirrrrveeen kidutuksen kohteeksi hammaslääkärillä. Rico selvisi tarkistuksesta paremmin - hampaat hyvässä kunnossa, normaalia kulumista ja vähän hammaskiveä. Varataan vielä aika röntgeniin varmistaaksemme ettei ikenien piilossa väijy mitään ja samalla poistetaan hammaskivi.

Riksu sai kehuja hyvästä käytöksestä (hammaslääkärikammo ei näköjään periydy omistajalta) ja yllättäen mekin saatiin kehuja siitä, kun ollaan käytetty koiraa säännöllisesti muutaman vuoden välein tarkistuksessa. Hampaat on Ricolla ikäisekseen hyvässä kunnossa. Onhan siltä joskus kulmuri poistettu, mutta kuka niitä poistettuja hampaita kaipaa? :)

NO MINÄ! Nimittäin.... Itse en päässyt omalla hammaslääkärillä ihan yhtä helpolla. Edessä on parin viikon päästä viisaudenhampaan poisto - iiiiiiik, suoraan sanoen hyperventiloin täällä pelkästä ajatuksestakin. Olis varmaan pitänyt munkin käydä tuolla Ricon lääkärillä. Paljon reilumpi meininki. Siellä saisi toimenpiteen ajaksi tajunkin kankaalle!
 
Mut ystäväiset hyvät - ihania kevättalven päiviä - aurinko lämmittää jo poskilla ja illat on hitusen pidempään valoisia. Näin on hyvä!

******

Ja Irene - hienoa saada sinut lukijakuntaan mukaan! =)

T.Katjamaarit