31 joulukuuta, 2011

Mummotohinoita

Kaikkien Mummojen Ystävä - Rico ♥
Pitäisi varmaan tarinoida uudesta vuodesta, menneestäkin ja tehdä uusia katteettomia lupauksia. Mutta koska entisissäkin on vielä pureskeltavaa niin kerronpa sen sijaan kuinka meille kävi tänään Ricon kanssa.

Oltiin keskustassa verkkaisella hihnalenkillä, kun eräältä sivukujalta peräämme liittyy mummoihminen. Rusinan ryppyiset kasvot, reilun metrin mittainen ja voimakkaasti rollaattoriin nojaten. Ilmettä en kaikilta juonteilta osannut tulkita, mutta tohinoissaan ja kovasti meitä sormella osoitellen laahusti kohti.

"Voi ei!", luonnollisesti ensimmäinen ajatukseni. Rico luki tuoreimpia uutisia jostain puskasta ja yritin hienovaraisesti hihnalla ohjata sitä eteenpäin. Mummo lähestyi entistä tiuhempaan huitoen. Tietenkin se oli kaikista hajuista herkullisin kujan kohta, joten vaikka yritin ehtiä mummon alta pois niin kiitos Ricon vitkastelun emme välttyneet kohtaamiselta. Toisaalta mummon rollaattori poukkuili katukivillä sellaiseen tahtiin, että pelkäsin mummon saavan pian sydänkohtauksen. Mummolla ei näemmä ollut aikomustakaan päästää meitä käsistään. Näin jo mielessäni isot Iltalehden lööpit - "Mummo hyökkäsi saksanpaimenkoiran kimppuun!" Luovutin ja yritin hymyillä. Rico ei ollut ehtinyt vielä kakatakaan ja housuntaskuissani poltteli kakkapussit - olisin joka tapauksessa voitolla.

Kerkesin vain nielaista kuuluvasti kun mummo jo tarttui Ricoa niskasta ja päätyi koiran kanssa isoon karhun syleilyyn. Hetken aikaa henkeä vedettyään (myös allekirjoittanut vetäisi pari ylimääräistä) mummo tokaisi "..sitä minä vain, ...että saako tätä silittää?" No, siinä vaiheessa oli jo kerran kaulailtu ja toinen käsi ravisteli edelleen pörröistä turkkia. Kun tuntee koirat, niin mitäpä niitä kainostelemaan. Minultakin pääsi helpottunut huokaisu - onneksi olin Ricon kanssa liikenteessä! Entisenä kaverikoirana se on vanhainkodeissa tottunut tällaisiin yllättäviinkin lähentelyihin ;) Siinä sitten sain kuulla, että mummolla oli aiemmin ollut saksanpaimenkoira. Kovin tunteelliseksi keskustelu siinä sitten kävikin. Saatoimme Ricon kanssa mummon puolen kilsan päähän kauppaan. Hyvästejä sekä uudenvuodentoivotuksia vaihtaessa taisi meillä molemmilla olla pala kurkussa, mummolla ja minulla. Kerran koiraihminen, aina koiraihminen. Minua vannotettiin vielä viemään koira pian pois keskustasta, ennen kuin ihmiset alkaa paukutella niitä raketteja...

Monesti sitä huonojen kokemusten perusteella helposti antaa ennakkoasenteille vallan. Toivotankin uudenvuoden myötä jokaisen arkeen aitoa tukea toinen toisiltamme, läheisyyttä sekä rakkaita uusia kokemuksia yhdessä karvaisten ja karvattomien perheenjäsenten kanssa. Jonain päivänä saatan olla se vallaton mummo, joka huitelee perääsi - pysähdythän ajoissa ;) Hyvää Uutta Vuotta 2012!

* * * * *

Ja meillä on uusi lukija, tervetuloa seuraan Tiina! :)
Olen päättänyt jokaisesta lukijasta opettaa koirille uuden tempun. Tämän tempun nimi on Fifi.
Laitan kuvatallennetta, kun olen saanut pojat "fifitettyä".
- Katjamaarit

30 joulukuuta, 2011

Hauvakuumetta? - Älä katso tätä!


Siivoilin tässä koneelta tiedostoja ja osui tällainen kamerakännykällä taiteellisesti itseilmaistu otos käsiini. Kuvissa häröilee pari kuukautinen Kinkku sekä uutta tulokasta hämmästelevä Rico (04/2010). Uskomatonta että niitä tuskin tänä päivänä erottaa toisistaan kokonsa puolesta. Voi noita aikoja! *paaaljon vaarallisen syviä, piiiiitkiä huokaisuja*

Ai niin, jos huippaa jo valmiiksi niin keskivaiheilla "vähän" heiluu.

Niinniin, tiedäthän ihmistyypin joka lässyttää vauvoille tai ihmistyypin joka lepertelee hauvavauvoille ;) - jos et siedä varsinkaan jälkimmäisiä niin ota äänet varulta pois.

29 joulukuuta, 2011

Bad hair day

Meillä herättiin tänään vasta klo 14 maissa... Meikäläisen luonnollinen unirytmi palautuu aina lomilla. Eli nukkumaanhan mentiin vasta klo 7 aamulla. No, huomenna töihin joten tässä on joko edessä pakkomaakaaminen illalla tai ilman unia aamulla töihin. Ilta näyttää kummalla mennään x)

Myöhäisestä aamusta huolimatta ehdittiin vielä Kinkun kanssa pariksi tunniksi mettään hiipuvan luonnon valon kanssa kilpaa hiipien - vain viimeinen kilsa jouduttiin turvaamaan otsalamppuun. Sataa tihutti (vettä, jos joku vielä sattuisi elämään talviunelmaa) ja välillä satoi kaatamalla. Yritin pellon laidalla saada Kinkusta kuvaa tuolla surkealla pokkarilla, mutta ei koira eikä kamera suostuneet yhteistyöhön joten kuvahommelit jäi tähän yritykseen.

"Ai taas kuvataan?" - EVVK
 
Mun pitänee harkita "palkankorotusta" näille mun malleille ettei ne jatkossa näin lakkoile. Loppulenkistä nyt ei mitään kuvattavaa olisi ollutkaan, pellot oli mutavelliä ja metässä taas pulahdettiin kaikissa ojissa. Kotiin päästyämme koira valui eteiseen sen verran tuhteja mutapaukkuja, että passitin sen suoraan suihkuun. Ja kun kerran oli pestävä koko karvakasa niin päätin läträtä ihan shampoiden kanssa. Viimeksi tuon taisin pestäkin shampoilla kun kesällä oltiin menossa näyttelyyn. Se on kyllä kumma, miten vettä rakastetaan silloin, kun se löytyy haisevana ojanpohjalta mutta kun kyseessä on hyväntuoksuinen shampoopesu niin koira näyttää siltä kuin siltä hampaita revittäisiin... Lopun iltaa se onkin mököttänyt ja mulkoillut mua loukkaantuneena sohvalta. Hyväntuoksuisena kylläkin! ;) Rico on tuijotellut sitä epäluuloisena - tai vahingoniloisena. No, Rico lähti just isännän kans keskustaan iltalenkille, katsotaan millasen Bio-Groom -käsittelyn se saa kotiutuessa. Ulkonahan sataa vieläkin. Jep, vettä.


28 joulukuuta, 2011

Etsi viisi virhettä kuvasta


Sama paikka, sama vuodenaika, sama koira - sama  kuvaaja ja kamerakin vielä. Vain aurinko puuttuu..?



28. joulukuuta 2010
 

28. joulukuuta 2011
 Kuvia vertaamalla näkee, että on se Kinkku vuodessa näköjään vähän aikuistunut ilmeeltään. Joulun pyhinä huomasin ensimmäisen ruokavalion tuoman muutoksen koirassa; se on saanut lihaa ympärilleen ja lihaksia. Nyt ei silittäessä käsiin osu ensimmäisenä rivi kylkiluita. Itseasiassa nyt se on sellaisessa kunnossa kuin mielestäni koiran pitää. Tätä raakaruokinnalla lähdettiin hakemaan, ja olen enemmän kuin tyytyväinen! Aloituksesta on nyt reilu kolmisen kuukautta. Meillä alkaakin seuraavana "tasapainotteluvaihe" eli nyt seurataan annoskokoja ja painoa, onko tarvetta pienentää annoksia. Millä annoksella paino pysyy näissä lukemissa. Huomenna vielä vapaapvä - pitänee pyörähtää eläinlääkäriasemalla ihan vain punnitsemassa pikkuinen.

Pokkarikamerassa on jotain feelua :/ se jättää kaikista kuvista vasemman yläkulman hailakaksi kuin sumuverhon taakse. Pitänee pyörähtää senkin kanssa jossain...

27 joulukuuta, 2011

Myrskytuhoja?

Tässä Kinkun työnäytettä viime talvelta.
..koko Suomea pahoinpidelleet myrskyt Tapani ja Hannu jättivät pihamaamme rauhaan isommilta tuhoilta, sen sijaan viime päivien tihutöistä on vastannut meidän perheen nuorimmainen. 

Tarkoitukseni oli tänään korjata myrskyn jälkiä pihalta, lähinnä isoista pihakoivuista tippuneita oksia. Siellä oli sitten muutama muukin pikkuyllätys vastassa "a'la Kinkku":

Lintujen kauralyhteet. Isäntä oli nostanut isot paketit autosta pihamaalle ja unohtanut siihen. Onneksi meillä on automaattinen "pihasilppuri", joka bongaa kaiken uuden, ylimääräisen ja lyhteet olikin levitelty iloisesti ympäri etupihaa. Jälki näytti siltä, että sen on pakko ollut olla hauskaa. Ehkäpä Kinkku vain yritti auttaa pikkutassusin nälkäisiä varpusia, jotka mamma unohti ruokkia?

Tiedäthän sellaiset 180 cm korkeat pajukartiot, joita on vähän joka puolella koristemyynnissä. Niihin voi ripustella kaikkea kivaa, kasvattaa köynnöskukkia niitä pitkin jne. JOS ENNÄTTÄÄ. Nimittäin Kinkku oli silpunnut sellaisenkin tuhannen p*** päreeksi. Nooh. Pihan avokompostori kaipasikin oksasilppua... Huh. Miten voi niin harvasta koristeesta tulla niin paljon oksasilppua?? Selkä kiittää.

Kinkulla on ihana harrastus, josta emme pääse samoille linjoille. Se nimittäin luulee etutassujaan pieniksi kaivureiksi ja varsinkin meidän nurmikko on sen mielestä aina pienen ilmastoinnin tarpeessa. Kaivaahan niitä kuoppia allekirjoittanutkin kaiken aikaa (istuttaakseen kukkia). Syksyllä täytin noita tuhansia pikkukuoppia mullalla ja ruohikon siemenillä, jotta keväällä olisi paikkaukset valmiina. No, nyt on joku käynyt avaamassa kaivaukset uudelleen - joku hölömö kun on käynyt täyttämässä ne vaivalla tehdyt kuopat mullalla!?

Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen suojasin ruusupenkit talvisuojalla ja päälle laitoin vielä kuusenoksia (suojatakseni kasat koirilta). Jo oli joku isompikokoinen myyrä käynyt tarkistamassa, mitä sinne oksien alle on niin huolella piilotettu... Sen verran silmät kirkkaana uusia peittohommia seurattiin vierestä, että ellei huomenna tule lunta, pääsen näihin samoihin hommiin vielä kolmannenkin kerran! Tiedän jo nyt, minkä penkin henkiin heräämistä jännitän ensi keväänä eniten. 

...oi tulisipa jo sitä lunta pari metriä, jotta meidän piha (ja allekirjoittanut) saa hetken rauhan! Ja joo, onhan meillä se tarhakin pojille, mutta kun ne viihtyy paljon paremmin vapaana pihalla - jostain kumman syystä ;)

25 joulukuuta, 2011

Poseeraushommia

Joulupäivä vietettiin poikien ja isännän kanssa metässä pitkällä lenkillä - mikäs tälle laumalle parempaa laatuaikaa. Aamupvällä oli muutama pakkasaste ja aurinkokin yritti paistella - mutta siinä vaiheessa kun me päästiin metsän siimekseen, oli jo nollakeli ja auringonsäteetkin piiloutuneet synkän pilviverhon taakse. Oikein töikseni olin ottanut järkkärin mukaan, aikomuksenani ottaa pitkästä aikaa kunnon kuvia.. No, sen verran pimeää oli metsässä, että oli valittava salama ja ylivaloittuneet otokset, joissa ei tunnelmaa tai kuvat ilman salamaa ja hyväksyä suuri määrä epäonnistuneita kuvia - päädyin sitten viimeksi mainittuun ja kaikki liikekuvat menikin plörinäksi. Joten ei kannata ihmetellä jos koirat ei paljoa kuvissa juokse! xD 

Rico

Kingi
"Mamma - huomaat sä, mulla on tikku etuhampaiden välissä!" -Kingi
Keppijumppaa -Kingi
Mitä pidempi keppi, sen parempi -Kingi
Ricollakin keppihommia - hieman rauhallisempaan tahtiin.
Kinkun "puruote"
..ja Ricon. Hmm. Näihin kulmahampaisiin päättyi yhden supikoiran tie.
Molemmat pojat, yhteiskuvia on niin vaikea saada onnistumaan. Nytkin Kinkku takana epäselvänä...
Rico söpöilee <3
...siis menohan oli todellisuudessa tätä luokkaa - mutta nää kuvat ei ole oikein julkaisukelpoisia ;) Harmi ettei arkisin ehditä valoisaan aikaan mettälenkeille, nää on siis pyhäpäivien ja vapaiden herkkua. Tää mettä on mun henk.koht. suosikkipaikka - sammalmettää, osin soistakin, ikivanhoja mäntyjä ja kelopuita.. Kyllä sielu lepää näissä maisemissa - ja koirillekin ihana vaihteleva pohja. Kaatuneista puista on myrskyt pitäneet huolen, niitä riittää hypittäviksi.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)

24 joulukuuta, 2011

Rauhallista Joulua

Mäntsälässä on jo hiljennytty Joulun viettoon, kalkkunaa sulatellessa seuraavat päivät - jostain syystä meillä EI syödä kinkkua. Rauhallista Joulun aikaa ja yhdessäolon riemua sinulle, karvakuonoillesi ja läheisillesi! T: Katjamaarit, Rico & Kinkku

Ricon tyylinäyte - Joulu kun on rauhoittumisen aikaa ;)


Näyttää siltä, että Kinkkukin on löytänyt sisäisen joulurauhan... Finally!



"TäHhäh? Siis puhuiko joku jotain jostain lenkistä? Oota kun mä syön ensin tän luun loppuun! Mä olen ihan heti valmis."

Niin - siis meillähän ehti jo joku Joulupukin lellikki käydä kuusen alla varkaissa, kun silmä vältti. No, onneksi näennäinen joulurauha on ostettavissa ruualla! ;) Ja joo, kyllä meillä syödään muitakin luita kuin vain rrrraaaaaakoja...

21 joulukuuta, 2011

Matti Näsän papanat - ihan kuin meillä!



Tää tuli tänään mieleen, kun aamulenkillä ihastelin Kinkun papanoita! xD Hauskaa keskiviikkoiltaa!

20 joulukuuta, 2011

Hifistelyä

Tänään olin koko päivän palaverissa Malmilla - ja kappas! Siinähän ihan vieressä oli uusi lempiliikkeeni Murren Murkina ;) Ajattelin käydä ostamassa muutaman kanakasvismixin kotimatkalla, koska olin aamulla pakastimesta huomannut pötköjen huvenneen miltei olemattomiin (yksi Kinkun herkuista). Törmäsin sitten liikkeessä myyjään, jolta satuin kysymään noista lisäravinteista, joista mm. luennolla kuulin mainintaa.. Siitä yksi asia johti toiseen ja täytyy sanoa, että jos haluatte perinpohjaista neuvontaa niin kysykääpä myyjää nimeltä Nova. Pitkilleen saanut niin hyvää asiakaspalvelua! No, se kävi kyllä lopulta kalliiksikin, koska mullehan hyvillä perusteluilla voi myydä vaikka ylimääräisen anopin.. Muutaman euron pötköistä tuli sitten vajaan sadan euron lasku. Jos oma mies lukee tätä, niin joo - homma vähän taas lähti käsistä kun tuli pari muuttujaa matkalla vastaan.
Ihania, söpöjä, hmmm, "jälkilompakoita". Ensi keväänä (tai viikonloppuna jos lunta ei edelleenkään tule) treenataan näillä sitä jälki-ilmaisua. Tuonne saa piilotettua sisälle makupalaa, jolloin koiran voi palkata suoraan maasta. Tällaiselle välineurheilijalle taas yksi pakko-kokeilla-juttu. Tästä se mun motivaatio on varmasti ollut kiinni ja homma lähtee taas uuteen nousuun. Ostin myös uuden hihnan, pinkin, jeiiii - mies vetää jälleen ranteita auki jos joutuu julkisesti käyttämään ;)

Osa "lisäaineista", joita tarttui matkaan.
No sitten tietenkin niitä raakapakasteita - Kinkulla on nyt jäänyt muutama sikamix syömättä (boikotoi Joulua?) ja possun sisäelinseoksesta se sai kaksi kertaa pienilläkin kokeiluannoksilla köhimiskohtaukset. Kuulemma naudan sisäelinseospötkylä on miedompaa kun siinä on naudanlihaakin seassa - kokeillaan nyt sillä, jotta viikottainen sisäelinannos tulee kuntoon. Lisäksi ostin lampaan rasvaa, sen koira kuulemma hyödyntää paremmin kuin naudan rasvan, jota nyt olen antanut. Saatiin samalla uusi eläin meidän menuulle!

Lisäksi luovutin ja kävin ruokakaupasta vapaan kanan munia tms., joita kaikki on suositelleet niin paljon parempina kuin tavan munat. Kauheasti en ole saanut kuin eettisiä peruteluja (niitä yhtään aliarvioimatta), mutta tänään kuulin että onnellisten kanojen munien kuorissa on enemmän kalkkia. Normihalppismunat on enempi "hötöä" ja ohuempia. Pakkohan se oli tänään, meidän munapäivänä, sitten kokeilla. Ja en tiedä onko mut näin helppo aivopestä, mutta kun rikoin munat niin ne oikeasti oli ihan erilaatuisia... Siis ihan silkkisen pehmeitä ja Kinkkukin söi ekaa kertaa munat ilman lisukkeita kupista. Hohhoijaa. Kai se alkaa sitten mennä tämäkin homma hifistelyksi! Miestä varoitin, ettei syö niitä parempia munia kaapista, ne on koirille xD

18 joulukuuta, 2011

Barf - ruokitaan soluja

Heidi
Olin eilen koiratalo Hurttia ja Huumoria järjestämällä luennolla koiran luonnonmukaisesta ruokinnasta. Luennoitsijana oli Heidi Rubin, joka kasvattaa mastiffeja. Heidi on ruokkinut omat koiransa raakaravinnolla ja hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus luonnonmukaisesta ruokinnasta. Paikalle oli kerääntynyt erilaisin taustoin parisenkymmentä innokasta kuulijaa, joilta ei kysymykset loppuneet kesken ;) Luento oli suunnattu raakaruokintaa harkitseville tai juuri aloittaneille, ja suurin osa kuulijoista olikin tätä kastia. Mukana oli tosin myös pidemmän ajan konkareita. Monta sakemanninomistajaa, akitojen, ajokoirien, mastiffien jne. sellaisiakin, joilla ei tällä hetkellä ollut koiraa mutta olivat kuulemassa puhtaasta kiinnostuksesta. Jo esittelykierros oli mielenkiintoinen ja oli ehkä yllättävääkin kuulla, kuinka moni oli vaihtanut nappulat raakaravintoon ilman sen kummempia syitä - lähinnä siksi, että koira söi nappularuokaa huonosti. Muutamia sekaruokkijoitakin oli mukana, mutta luulen että luennon jälkeen heilläkin nappulat jää jatkossa pois.

Ohessa muutamia hajatelmia luennon tiimoilta, korostaen ennenkaikkea "rikkinäisen puhelimen" varalta, että kuuloni on valikoinnin lisäksi huono, käsialaani kaihtaisivat lääkäritkin ja muistikin on ennätys lyhyt - joten kukaan älköön näitä lainatko Heidin kommentteina, tässä on sekä kuulijakunnan että allekirjoittaneen hajatelmat mukana myös.

Usein unohdetaan, että meillä on kotona petoeläin. Eli se koirien historia sivuutetaan. Periaatteessa kun avaat koiran suun, näet mitä sen pitäisi syödä. Purukalusto on hieman järeähkö nappuloiden jauhantaan ;) Raakaruokintaa voi ajatella saaliseläinkannalta, periaatteessa imitoimme keittiössä luontoa, mitä petoeläin siellä söisi. Tärkeää koiran ruokinnassa on ravintoaineiden imeytyminen. Nappularuokinnassa monilla koirilla on nykyään tämän kanssa ongelmia, keskusteluun nousi varsinkin isokokoisten rotujen nuoret yksilöt, joista monet on laihoja ja lihasköyhiä eikä syö hyvin. Toki ne kehittyykin eri vauhtia, mutta verraten nyt raakaravintoa nauttiviin vastaavan ikäisiin yksilöihin, unohtamatta kuitenkaan yksilöllisiä eroja. (Itselläni on kokemusta tästä ja ohjeena on aina ollut nappulamerkin vaihtaminen...) Nappuloissa on paljon suolaa ja sokeria, jotka tekevät helposti koirasta "löysän". Olen koiraharrastamisen myötä huomannut, että monesti kun olen ihaillut jonkun koiran lihaksistoa ja kiinteyttä on selvinnyt, että koira on raakaravinnolla. Tästä se idea kai itsellänikin aikoinaan lähti ja sai tutustumaan asiaan paremmin. Suurin osa nappuloiden proteiinista tulee viljoista, joka ei koiran elimistössä imeydy hyvin - näkyvä todiste tästä on mm. isot jätöskasat. Meillä on tähän asiaan kyllä kiinnitetty huomiota hyvinkin! Nyt ollaan porskutettu pari kuukautta raakaravinnolla ja jokainen kakka herättää omistajassa syvää ihailua; niin kiinteitä pieniä papanoita että! Ja jottei tässä saa mitään fetistelijän mainetta, niin yksi tärkeistä asioista ruokavaliossa on seurata niitä jätöksiä. Ne kun kertoo yksi yhteen liha-luu -suhteen balanssista. Teollisesti valmistetuista ruoista koirat saavat paljon hiilihydraatteja, joita koirat ei tarvitse. Tätä on ihmisten vaikea ymmärtää. Monet koirat ovat levottomia, koska verensokerit heittelee hiilihydraateista - koirilla todetaan nykyisin diabetestakin, joka on todella surullinen ilmiö.

Raakaruokinnasta liikkuu paljon legendaa, joilla ruokintaa kritisoidaan. Heidi nosti esiin mm. seuraavat väitteet; koiran ruoansulatus on kotikoiran, ei villieläimen - koirille ei saa antaa luita - koiran ruoan tulisi olla tasapainotettu joka aterialla - koirasta tulee aggressiivinen, jos sille syöttää lihaa ja luita (varokaa vain naapurin hevoset! ;)... Suosittelen osallistumaan luennolle ja kuulemaan perusteelliset vastaväitteet näihin.

Suurin osa kasvattajista ja eläinlääkäreistä vierastaa vielä raakaruokintaa. Monenlaisia esimerkkejä kuultiin osallistujien suusta tästäkin. Mutta myös sellaisia eläinlääkäreitä meiltä löytyy, jotka ovat oma-aloitteisesti tutustuneet ruokintaan ja suosittelevat sitä. Riippuu siis eläinlääkäristä. Eläinlääkärien koulutukseen ei kuulu raakaravintoon tutustuminen.
Itse en tykkää kauheasti käyttää ruokinnasta lyhennettä BARF. Mieluummin puhun raakaruokinnasta. Barfilla tarkoitetaan kuitenkin lihaa ja luita tai biologisesti sopivaa ruokaa (vapaa suomennus). Ruokavalion perustana on lihaiset luut, joita ruoasta on 60 - 80%. Lihaa, sisäelimiä, kalaa 10 - 20 % ja loput vihanneksiä/hedelmiä. Viimeksi mainitut ei ole välttämättömiä, niitä saisi syöttää aikamoisia määriä jos niitä syöttäisi vitamiinien takia, lähinnä vih./hedelmiä syötetään jotta ulostemassasta tulee löyhempää. Lihan ja luun suhde tulee lihaisissa luissa olla 1:1. Eli ihan mitä tahansa luita ei tässä lueta ruoaksi. Osa luista on ajanvieteluita tai kelpaa vain hampaiden harjaukseen ;) Pitää myös ymmärtää, että 100 grammaa lihaa ei ole 100 grammaa proteiinia. Siellä on vettä jne. mukana - tästä syystä lihaa syövät koirat yleensä juovatkin vähemmän. Tosin, ei pidä meillä paikkaansa, minusta tuntuu jopa että Kinkku juo enemmän kuin ennen. Mutta tässä taas kuin näissä kaikissa jutuissa - yksilökohtaiset erot. Koira ei tarvitse joka aterialla kaikkea vaan ruoka-aineiden tasapaino tulee tietyn ajan sisällä. Itse pidän kirjaa ruoista niin, että tuo jakso on n. kaksi viikkoa. Ruokinnan tulee olla monipuolista lihojen ja luiden osalta, tottakai. Se on pitkä lista, mitä kaikkea koiralle voi antaa - siksi ainakin allekirjoittaneella shoppailureissut netissä/liikkeessä venyy ja venyy. Se ihana valinnan vaikeus.. Koira saa välttämättömät aminohapot ja muut ruoasta. Erilaisia lisävalmisteita ei ruokaan tarvita, joitain suositellaan. Tässä oli vähän eroa Malinin näkemyksen kanssa (muutoin menivätkin yksi yhteen) joten jäin miettimään, että saatan vielä käydä henkilökohtaisessa Heidin konsultoinnissa, sillä haluaisin kuulla näistä lisää jotta voin tehdä omat päätökset näiden suhteen. Rasva on erittäin tärkeä osa ruokavaliota eikä sitä voi korvata erilaisilla öljyillä, nyt puhutaan siis ihan possun ja naudan rasvasta tmv.

Raakaruoalla olevilla koirilla on parempi immuniteetti. Luonnonmukainen ruokavalio pitää sisällään luonnollisia bakteereja. Ruoka ei ole teollisesti steriiliä, eikä usein ympäristökään. Heidi kertoi, että hänen koirat syö luita pihalla ja sitä kautta lehtiä ym. mitä luihin pihalta tarttuu, koirat voi haudata luut ja kaivaa esille pitkänkin ajan päästä jatkaakseen syömistä - sairastumatta. Usein varoitellaan luiden syönnin olevan vaarallista ja sitä se voikin olla. Nimittäin jos syötetään kypsennettyjä luita (tätä ihmeteltiin, miksi niitä myydään mm. eläinliikkeissä) tai koiran hammaskalustoon sopimattomia luita (pienelle koiralle liian järeitä ja isolla liian pieniä) tai siirrytään luihin tottumattoman koiran ruokavaliossa luihin yhtäkkiä. Nykyisin saa kuitenkin jauhettujakin luita, joilla voi totuttaa koiraa ensialkuun ja niille (omistajille) jotka pelkäävät syöttää luita jauhetut luut voivat olla lopullinenkin valinta. Meillä käytetään näitä jauhettuja "pötköjä" ja rinnalle olen tuonut hyvin varovaisesti broilerin kauloja sekä häränhäntiä. Joku kyseli, miksi tietyn elikon luut aiheuttaa koiralle oireita (ripulia) mutta toiset ei. Kuulemma riistaeläinten luut ovat tiiviimpiä kuin tuotantoeläinten ja tästä syystä oireita voi tulla.
Heidillä on asiakkaita, joille hän tekee koirille yksilökohtaisesti räätälöityjä ruokavalioita. Usein hänen koira-asiakkailla on jotain ongelmia kuten hotspot, kutisevat tassut, hiivat, hampaiston huono kunto, ientulehdukset, anaalirauhasongelmat, vatsa- ja suolisto-ongelmat, diabetes, allergiat, käytöongelmat (rauhattomuus, ylivilkkaus). Hän korosti ettei leiki lääkäriä vaan neuvoo ruokavalion suhteen, josta usein näihin oireisiin on löytynyt apua.

Miksi raakaruokaa? Koska tällä ruokavaliolla ei täytetä vain vatsaa, vaan ruokitaan soluja - minusta tämä kuulosti aika hauskalta =), jotta koiran elämä olisi tasapainoisempaa, se nostaa koiran omaa vastustuskykyä, yleensä koira syö monipuolisemmin (vrt. nappularuokavalioon), biologisesti oikeaa, proteiinit alkuperäisessä muodossa (ei kypsennys muuttanut), ei steriiliä, hormoonitoiminta ja suoliston bakteerikanta muuttuu paremmaksi - siinäpä muutama syy!

Tärkeinä asioina painotettiin sitä, että jokaisen vastuulla on opiskella aiheesta etukäteen, mielellään jonkun raakaruokintaa harjoittavan tutun kautta tai asiantuntijoiden avustuksella. Ruokavalion vaihdos on jokaisen oma päätös ja jokaisen tulisi luottaa omaan näppituntumaan ja seurata koiraa. Ja ehkä se tärkein - netistä ei löydy luetettavia lähteitä, keskustelupalstoilla et koskaan tiedä millainen asiantuntija siellä asiaa kommentoi tai millaisella ymmärryksellä joku tiivistää luennon blogiin (- niimpä!! ;)))

Minusta oli oikein mielenkiintoinen luento, ja tässä vaiheessa meidän aloitustaivalta vahvisti tiettyjä ajatuksia ja sai muutamiin kysymyksiin lisävinkkeliä. Kaiken kaikkiaan Malinin kanssa hyvin samoilla linjoilla, pari yksityiskohtaa neuvottiin eri tavalla. Ja kuten tuonne laitoinkin, muutamia juttuja suositteli lisättävän ruokavalioon, joita meillä ei nyt ole käytössä. Täytyy selvittää tätä lisää. Mutta summa summarum, suosittelen erittäin lämpimästi vastaavia luentoja, jos raakaruokinta kiinnostaa ja tällainen mahdollisuus tulee vastaan. Nyt menen tarjoilemaan Kinkulle ilta-aterian: poromixiä ja naudan rasvaa. Naminami.


Kuulijakunta tarkkana.

15 joulukuuta, 2011

Onneksi huomenna on perjantai!

No otsikossa se pääpointti tulikin jo mainittua ;) Työpäivät soljuu ohi eläen täysin pimennossa. Aamulla menet töihin on pimeää ja tulet kotiin on taas pilkkopimeää. Bonuksena sataa vettä ja maa on peilijäässä. Jokaisen koiranulkoiluttajan unelmakeli.. Motivaatiota on taas saanut hakea kotiaskareisiin ja koiramaiset touhut jääneet lähinnä tylsiin hihnalenkkeihin keskustassa. Sisällä on piiloteltu nameja ja täytyy sanoa, että kohta ei enää ideat tuohon touhuun riitä, kun kaikki hirsien kolotkin on jo koluttu. Mutta tosiaan, onneksi viikonloppu on ihan käsillä ja pääsee taas valoisaan aikaan mehtään rällästämään! Piristääkseni koirien (kröhm) mieltä, kävin tänään shoppailemassa pojille uudet ruokakupit. Koska ne sopii täydellisesti meitin sisustukseen, on poikien ruokanautinto taas jatkossa hitusen kulinaristisempi ;) Ja kun ne jää taas tiskipöydälle lojumaan, ei ainakaan niin pahasti pistä meikäläisen silmään.

Ja koska blogi ei ilmeisesti ole mitään ilman kuvia niin tässäpä nämä kaunokaiset, eli uudet kupit. Kulta on Ricon väri (sydän täynnä kultaa) ja hopea Kinkun (koska sen sydän on.. no ei vaineskaan ;) eikös se ollut joku Hopeanuoli, joka oli hemmetin nopea). Ja kesken ruuanlaiton napsaistu otos, tärkeä tarkennus, jottei vaan kukaan saa syränkohtausta että se syöttää sille koiralle pelkkää rasvaa ;D
 Ja ihanaa! Meillä on yksi lukija *hatunnosto*, joka ei häpeä julkisesti myöntää seuraavansa näitä tyhjänpäiväisiä hajatelmia. Siistiä Bemary! Nyt tälläkin blogilla on joku tarkoitus - pitää sut listoilla ;)

Hyvät viikonloput kaikille muillekin oletetuille lukijoille - todennäköisesti noi kaikki "käynnit" on mun omaa sähläystä täällä sivustolla. Jätetään arvailujen varaan, kunnes joku yllättää kommentilla.


...tunnelmallista viikonloppua!


13 joulukuuta, 2011

Pari bongausta messuilta

Kävin perinteiseen tapaan Hgin Messukeskuksen Voittaja -näyttelyssä reilu viikko sitten ja sieltä bongasin pari hauskaa juttua. Ensinnäkin parkkeerasin auton parkkihalliin ja siitä syystä tulin Messukeskukseen toista kautta kuin normaalista. Tästä syystä silmiini osui hauska idea näistä "pissapaaleista" :) En tiedä, onko tämä jokavuotinen tapa,  mutta lähteissäni oli pakko napata ihan kuva. Sen lisäksi, että on varmasti kaikkien kannalta kätevä käytännössä, niin näytti myös hyvin hauskalta ja kotoisalta idealta Messukeskuksen miljöössä. Ehkäpä tässä olisi yksi idea mm. Lahden kaupungille suojata niitä valotolppia koirien pisuilta, ne kun kuulemma syövyttää pylväitä ja aiheuttaa vaaratilanteita pylväiden syöpyessä sekä vuosittain suuria korjauskustannuksia.


Toisen bongauksen tein yhdeltä ständiltä. Ikävä kyllä kaikki esitteet oli loppu, eikä yrityksen nimikään jäänyt mieleen niin että sitä tässä jakamaan pystyisi. Mutta kuvasta näkyy tuoteidea, jonka puuttumista olen ainakin itse muutaman kerran koirafyssarilla sadatellut - eli koirille ja koirien omistajille yhteiskäyttöön muotoiltu jumppapallo! Se on muodoltaan soikea (vai onko tuo ellipsi?), no, ei kuitenkaan tavan pyöreä, se jota on aina niin hemmetin hankala pitää paikoillaan ainakin tuollaisen 40 kiloisen adhd:n kanssa. Tämä siis mahdollistaa omistajan istumisen pallon päällä yhtäaikaa, kun koiraa harjoitetaan edessä. Isolla koiralla on myös paljon enemmän tilaa hyödynnettävissä ja temppuvalikoimakin laajenee. Siis IHANA idea. Pitänee laittaa koirien joulupukin toivelistalle ;)
 
Ei, se ei ole jättiläispunkki, vaan koirien oma jumppapallo.

Ja jostain syystä bongasin itseni taas huokailemassa ihastuksesta alaskanmalamuuttikehän reunalla... On ne vaan niin upeita että! 

Paras uros edessä, liekö ollut rotunsakin paras. IHQ

11 joulukuuta, 2011

Uusi blogipaikka

Päätin siirtää blogin kotisivuilta (osoitteesta: http://katjamaarit.suntuubi.com/?cat=1) tänne Bloggeriin. Kotisivuselain ei taivu pidemmän päälle helppoon ja kätevään blogin ylläpitoon, joten kuvien lataukset, tekstien muokkaustoiminnot jne. ovat syöneet motivaatiota päivityksiin pidemmän päälle. Jospa tämä uusi paikka nyt tarjoaisi pontta tähän!

Syksy on mennyt Kinkun kanssa tutustuessa operantin ehdollistumisen hallintaan ja täysin uuden ruokintatavan omaksumiseen. Nämä ovatkin olleet niin isoja asiakokonaisuuksia, että tosiaan - siinä se syksy on mennytkin.. Tuon kouluttamisen kanssa kävi meikäläiselle hyvin tyypilliseen tapaan, eli alkuinnostus meni välineurheilun puolelle ja kalliisiin koulutuksiin osallistuen. Sitten tuli elämä eteen ja nyt pitäisi varmaan taas ryhdistäytyä harjoitusten suhteen. Viime viikkoina olen palannut taas rutiinikoulutuksiin vanhaan tapaan palloilla ja patukoilla. Vaikka operantin koulutuksen kouluttajat kovasti painottavatkin sitä, että tällainen koulutus on ns. silmänlumetta, kun koira menee pelkillä vieteillä ja itseasiassa oppimista ei tapahdu... niin tällaista kiire-eläjää välillä tuollainen "oppiminen" tyydyttää kys. hetkellä enemmän. eli tämän asian osalta ollaan aikalailla häilyvin tuntein liikkeellä. No, kurssit jatkuu ensi viikolla ja tunnollisesti ne nyt ainakin käydään loppuun. Mikä minut sai alkujaan tutustumaan (minulle) uuteen koulutustapaan? Kinkulla tuo energia menee välillä ylienergisyyden puolelle, jolloin jahdataan kaikkea mikä liikkuu (autot, linnut, häntä jne). Operantin koulutuksen puolesta puhujat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että kouluttaminen lentävien pallojen ja patukoiden kanssa ei ehkä ole paras yhdistelmä tässä tilanteessa. Toisaalta tuo koulutus etenee niiiiin hitaasti, että itselläni ehtii tulla jo uskonpuute harjoitusten aikana. Vakuuta siinä sitten vielä se koira.

Ruokinnan olen uusinut Kinkun osalta kokonaan. Olen aina ollut kiinnostunut raakaruokinnasta, mutta enempää siihen tutustumatta pitänyt mahdottomana ajatusta, että koirani selviäisivät hengissä raaoista luista (ne jotka tuntevat minut, tietävät kyllä uskomattoman huonon karmani jonka varjoon jää Aku Ankkakin). Toinen epäluulo, joka ruokintaan on kohdistunut, on ollut kasvavan koiran ruokinta ja usko siihen, että täytyy olla vähintään koirateollisuuden ruokinnan asiantuntija, ennen kuin voi olla varma kaikkien tarvittavien vitamiinien, hivenaineiden ja suhteiden riittävyydestä. Ehkä tämä on ollut se kaikkein voimakkain nappularuokinnassa roikuttanut tekijä. No, Kinkku on nyt aikuinen nuori koira, ei mikään pentu enää. Se on luustoltaan kuvattu kuonosta hännänpäähän terveeksi, vaikkakin lonkkatulos C/C oli taas hienoinen pettymys. Hah, iso pettymys, siitä ei mihinkään pääse. Varsinkin kun kuvat lähti Skutilta A/B:nä. No, se siitä Skutin erehtymättömyydestä. Pääasia kuitenkin, että pysyisi lonkiltaan terveenä, oli se kirjainyhdistelmä papereissa sitten mikä tahansa. Mutta siis se yhteys tuohon riokintaan - pointti oli se, että uskallan siirtyä ruokavaliossa raakaruokintaan, kun nyt se suurin kehitysvaihe on takana ja minulla hyvät perustiedot ruokinnan "rautalankaohjeistusten" osalta.

Olen tutustunut viimeiset kuukaudet lähestulkoon kaiken vapaa-aikani raakaruokinnan kirjallisuuteen, nettikeskusteluihin ja tavannut henk. koht. M. Ekblomin, jota kävin tapaamassa Porvoossa Kinkun kanssa ja joka teki meille keskustelun ja taustatietojen pohjalta Kinkulle räätälöidyn ruokasuunnitelman viideksi ensimmäiseksi viikoksi. Viisi viikkoa on nyt mennyt, ja täytyy todeta että meillä ei ole ollut kuin yksi löysä kakka ja muutoin pepputehdas tuottaa ihanan pieniä kiintietä papanoita ;) Sinänsä koirassa en (muita) näkyviä muutoksia ulkoisesti tai mielenterveydellisesti (jotkut väittää ruokinnan vaikuttavan koiran luonteeseenkin) ole huomannut. Netti kirjoituksissa usein ylistetään turkin kiillon lisääntymistä, kynsien voimistumista ja korvien puhdistumista jne. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään ns. ongelmia, joten ei oikein ole mihin verrata. Lähtökohtana vain oli se, että jollain tapaa ruokintafilosofia (kunhan tästäkin ei alettaisi puhumaan uskomuksesta niinkuin nykyään kaikki elämäntavat nimetään..) tuntuu minusta maalaisjärkeen käyvältä. Se täytyy todeta, että nykyään emäntä odottaa ruoanlaittotuokioita yhtälailla innoissaan kuin itse koira - erilaisten soseiden ja liha-annosten kokoamiset ja lihojen pussittamiset ja jopa tilaukset - sieltä on avautunut ihan uusi ihana maailma ja valikoima kaikenlaista tervehdyttävää. Kinkun ruokahalu on ihan erilainen kuin aiemmin. Nappuloita jäi aiemmin kuppiin miltei joka aterialta, nyt kuppi nuollaan ensin kiiltävän puhtaaksi ympäri kämppää ja lopuksi vielä kannetaan viereen ruokalevon yhteyteen. Jos jotain negatiivistä, niin meillä saattaa jossain vaiheessa alkaa kädenvääntö tuosta tyhjästä kupista ;))

Aikamoisen raamatun tulin taas kirjoittaneeksi, mutta loppuun muutama kuva palkinnoksi niille, jotka jaksoivat tähän saakka seurata ajatuksiani. Palailen taas asiaan kun ehdin.

Tässä yksi Kingin aamuannoksista. Taisi olla joku Murremix. Se pitikin mainita, että tuohon raakojen luiden pelkooni löytyi helpotusta näistä Murremixin lihakasvis -sekoituksista. Aion jatkossa ottaa mukaan lihaisia luita (kanankaulat, häränhännät jne. muut helposti sulavat), mutta näillä mikstuuroilla on ollut helppo käynnistää uusi ruokavalio ja jossain määrin pidän näitä mukana edelleen.


Vauhti-Raksu toi taas lauantaina pakastimeen täydennystä. Tässä vain pieni osa kuormasta. Niin, ruokinnan aloituskulut kasvoivat hieman perjantaina, kun suht uusi jääkaappipakastimemme sanoi sopimuksen irti ja mies joutui lauantaina shoppaileen uuden tilalle... No, kunhan tuo vanhakin nyt korjataan niin onpahan sitten kunnolla tilaa pakasteille!


Rico kävi ottamassa hajut Kinkun herkuista. Valitettavasti Rico jatkaa erikoisruokavaliolla (i/d) aiemmin  kohdanneen vatsalaukun kiertymisen takia. En uskalla lähteä sen ruokavaliota muuttamaan, koska sen kaasuuntuminen on pysynyt kurissa näillä nappuloilla. Sille ei vain tuo nappularuoka hyvin maistu, joten saa nähdä joutuuko sen kanssa keksimään jatkossa mitä temppuja.


Kanankauloja pussitettuna pienempiin annoksiin. Ah, niin söpöjä - kuin koiran irtokarkkipusseja ;)


 Voi juma! Onpas ihanan helppo lisätä tänne kuvia... :))))